Helsingin asuntopolitiikka hampaissa
Kaupungilla kiertää lausunto asunto- ja asumisen toteutusohjelmaan. Ksltk:ssa syntyi viime torstaina hyvä keskustelu, joka korkattiin auki "arvojärjestyksessä". Uusi vpj Sandbacka piti hyvän puheen "hyvä että on tavoitteita...." -tyylisesti. Hän pääsi aika pian asiaan, samaan, johon itsekin puutuin: tavoitteet eivät riitä, pitää olla jokin visio, idea, päämäärä kaupungin tulevaisuuden suunnasta. Po. konkretiaa, markkina-analyysia, sen pohtimista mille on oikeaa kysyntää ja substanssia Asia meni pöydälle, jotta ryhmissä voidaan keskustella.
Keskeinen teema liittyi asuntotyyppinen jakaumaan: pientaloja vai kerrostaloja? Asetelmat aika kaavamaisia, nyt siis niin että kerrostaloissa asutaan ahtaasti ja pientaloissa väljästi. Hgin historia opettaa, että toisinkin voisi olla. Kaavoituksessa haetaan nyt: ei joko-tai" vaan kaikkea + välimuotoja "mitä laajempi kirjo, sitä parempi tulos!" -hengessä.
Keskustalua käytiin myös siitä, olemmeko rakennusliikkeiden armoilla, mitä on tapahtunut yleishyödylliselle rakentamiselle ja III-sekorille ymv. Kansalaisten aktivoiminen ja Tukholman-malli nousi esiin, jossa väki saatu mukaan. Meillä moinen on vaikeaa, jo yksin kun ksv on niin autoritäärinen ja monet torjuvat moisen ylhäältäpäin tulevan "hei kanslaiset
talkoisiin" -komentotouhun.
Itse puhuin siitä, että lausunnossa + mietinnössä ei näy mitään siitä, mitä maailmalla tapahtuu (vrt ns Itä-Eurooppa, Aasia yma.), että kapitalimsi + mafiatouhu panee suurkaupunkeja uusiksi, suunnittelu on vapaata ja lähes kontroilloimatonta. Asialla on puolensa ja puolensa. Yksityinen kaupunkisuunnittelu ja developers on tosiasia maailman metropoleissa, jota seurauksineen ja sen "henkeä" voisi meilläkin pohtia. Helsingissä lähdetään siitä, että kaupunki omistaa & suunnittelee, kunnallinen ja julkinen = edelleen suurinta ja kauneinta, ja yksityinen on "pahaa" jollain lailla. "Kaasu on pohjassa kaavoituksessa, jotta saadaan niin paljon rakennus oikeutta kuin mahdollista!", todisteltiin virastosta. Hyvä niin!