Vaalihuumaa

Poliittinen kevät tihenee. helsingin valtuustossa keskiviikkona monenlaista innostusta. Eduskuntavaaliehdokkaat olivat reippaita, iloisia, ja lievässä yläviritteisyydessä. Katson kaikkea nyt sivusta, mutta helpottuneena. Vaalikevät on intensiivistä läsnäolon ja aivotyön aikaa. Ehdokas tempautuu kuumeiseen vaalityöhön, joutuu suunnittelmaan sanomisiaan, polliitisten tavoitteidensa sisältöjä, visuaalista viestintää. Vaalityö on nuuttunut. Pitää olla läsnä tuhannessa tasossa, liikkua toreilla, kaduilla, kokouksissa, keskusteluissa, mutta myös netissä, vaalikoneissa, muissa viestimissä.
Keskustan Helsingin ehdokkaat tekivät neljä vuotta sitten innostuneesti vaalityötä. Yhteishenki oli poikkeuksellisen hyvä. Tavoite oli yhteinen, saada ehdokasmäärä tuplattua pääkaupungissa.
Kevät 2003 on jäänyt mieleeni poikkeuksellisen intensiivisenä, voimakkaana, elämäntunnetta antavana kokemuksena. Hauskaa oli, vaikka kohdallani lopussa ei kiitos seissytkään. Sen opin: jokainen vaali on ennalta arvaamaton. On mahdotonta sanoa, kenellä on poliittista nousua, kuka laskee. Siitä ilahduin, että monet kollegani yliopistomaailmasta ovat asettuneet ehdokkaiksi. Parlamentaarinen järjestelmämme tarvitsee hyviä, vereksia voimia akateemisesta maailmasta!