Ihana, kauhistuttava Amsterdam!

Joka ihmistä vihaa, pysykööt poissa Alankomaista, Amsterdamista. Kaupunki suorastaan pursuaa ihmisiä, kaikkialta maailmalta, kaiken ikäisiä, kokoisia, värisiä. Syövät kadulla, juovat, polttavat maria, kävelevät rinnakkain, pyöräilevät pöyhkeästi, rinnakkain ja peräkkäin, kuvaa ja itsekkäästi. Euroopan itsevarmoin kansa ottaa paikkansa julkisessa tilassa, arkailematta, ylivoimaisella elintasollaan (joka tuo pituutta, muttei ylenpalttisesti lihavuutta..), reippaudellaan, luontevuudellaan ja sujuvuudellaan. En lakkaa ihastelemasta nykyamsterdamilaisia, joiden pyöräilykeskeinen elämäntapa saa meidät fillaroivat helsinkiläiset kuolaamaan ja tärisemään.

On kulunut 20v siitä, kun itse asuin Alankomaissa. Nyt saavuimme katsastamaan Q Beatrixin kruunusta luopumista ja samalla viettämään kevyttä kevätlomaa. Kaupunki on entisellään – moottoritie halkoo maisemaa, kun kentältä tullaan, ja muutama uudehko kerros- ja liiketalo on noussut pelloille. Kaikkialla näkyi oranssia, ja virallisen vallanvaihdon kaksois-W-tunnusta, ja oranssi-sinistä-valkoista värimaailmaa. Uuden hallitsijan/hallitsijaparin kasvot ja/tai kasvokuvat heijastuvat talon seiniltä, parvekkeilla, näyteikkunoista, kaikkialla.  Monarkia on pönöttämätöntä ja valoisaa, kuten kuvissa hymyilevät kuninkaallisetkin.. niin tai koko sana kuninkaalliset tuntuu väärältä, hehän ovat julkisen kuvan mukaan kuin kuka tahansa meistä, tavallisia ja arkisia, lapsiperheen iskä ja äiskä.

Asumme aseman kupeella siis, lähellä ruskeiden kahviloiden ja erotiikkabaarien aluetta, tai suorastaan sen kupeella. Nyt tutustumme alueeseen paremmin: vanhoiksi itseään mainostovia, kahviloita vieri vieressä, kondomikauppoja, erotiikkavälineliikkeitä, frittikioskeja, kapeita katuja ja kujia, paljon ihmisiä, erityisesti nuoria. A-dam on nuorten kaupunki, sen pikkusynnillisyys ja kaupallisuus on kohdennettu ikäryhmälle 15-30v, kaikkialta maailmasta. Tälle ryhmälle ei avaudu – ja miksi pitäisi! – porvarillisuus ja itsesuojelu, joka vahvana A-maissa. Silti alueella tungeksiva väki ja turistit pitävän huolen siitä, että katuelämään kuuluu kummallinen turvallisuuden tunne; kunhan käsilaukustaan pitää kiinni..

Itse A-msterdamhan ei muutu. Väestötilastot kertovat, että maassa asuu nyt 16,7 miljoonaa ihmistä. Se on miljoona enemmän kuin vuonna 1993, kun jätimme alavat maat. Väkimäärä näkyy kaikkialla jalisäksi tulevat turistit: A-dam kuuluu globaalin turismin vaellusreittien kärkikymmenikköön, yhdessä Lontoon, Pariisi, Rooman ja New Yorkin kanssa – sitten tulevat Berliini, Praha, Pietari, Wien..

Nyt vietetään monenlaista 400v ja 200v juhlaa: kaksisataa vuotta monarkian alkamisesta, neljäsataa vuottaa A-damin kolmen pääkanavan suunnittelusta ja Venäjän ja Alankomaiden suhteiden (=Pietari Suuren visiitti) alkamisesta. 2013 ollaan tekemässä muistojen vuotta ja historia kelpaa sellaiseen. Kaupungissa, jossa jokainen keskustan kivi kertoo monisatavuotisen logistiikka- ja keskuspaikka-aseman mukana tuomista monista eduista: vauraudesta, kaupunki-infran monipuolisuudesta ja urbaanista jatkuvuudesta.  Löydämme samoja ravintoloita, kahviloita ja etnisiä paikkoja kuin 20 vuotta sitten. Samat raitiovaunulinjat, samat kulttuurirakennukset, väylät, kauniit ovet, kanaalit, kapeat ajoväylät jne.

Saavuimme siis katsomaan kuinka Q-B luopui kruunustaan. Asialla on historiansa: kuningatar Wilhelmina luopui kruunusta vuonna 1948. Juliana teki sanan 1980 ja nyt vuorossa oli Beatrix 2013. Kolme alankomaalaista naishallitsijaa on luopunut kruunustaan noin 70-75 vuoden iässä. Alankomaalainen tapa on siirtää näin monarkia uuden sukupolven hoidettavaksi. Beatrixin kruunusta luopuminen Amsterdamissa sujui ilman mahtipontisuutta ja lähellä kansaa. Tapahtuma sijoitettiin ajankohtaan, jolloin on kulunut 200 vuotta maan siirtymisestä monarkiaan. Kansallisesti se kohdennettiin ”kuningattaren päivään (30.4.), joka perinteisesti kokoaa kaikki alankomaalaiset kadulle, karnevaalin ja kaupankäynnin hengessä.

Nyt hieman viileähkölle juhlapaikalle Amsterdamin Dam-aukion kuninkaan palatsin ja sen tuntumaan, oli saapunut puoli Hollantia ja koko joukko muutakin maailmaa, erityisesti Alankomaiden Karibian alusmaista. Tungos tihentyi aukiolla heti aamusta, karnevalistinen riehakkuus ja oranssi väri leimasivat katukuvaa. Hollantilaiseen tapaan väenjoukko oli hyväntuulisen rauhallinen ja keveästi haikea, kun pidetystä kuningattaresta tuli jälleen prinsessa..

Aamupäivän luopumisseremoniaa leimasi koruttomuus ja kodikkuus. Kuninkaan palatsi on Amsterdamin entinen kaupungintalo, hollantilaisen vaurauden symboli. Kello kymmenen kuningatar allekirjoitti luopumisasiakirjan maan korkeimman poliittisen johdon ja kuninkaallisen perheen läsnä ollessa. Kun selvästi liikuttuneet uusi ja vanha hallitsija ilmestyivät parvekkeelle, yleisömeri repesi huutoihin. Aukioväelle esiteltiin myös uuden kuninkaan Willem-Alexanderin ja prinsessa Máximan kolme tytärtä. 

Uusi kuningas asetettiin toimeensa Amsterdamin Uudessa kirkossa, jossa edustuslaitos piti kokouksensa. Kuningas vannoi näin valan korkeimman poliittisen kokouksen edessä, ja paikalla olivat muut kansalliset ja kansainväliset kunniavieraat. Tilaisuutta isännöi Senaatin puhemies, ja seremoniassa sovittiin hallitsemisen perussäännöt: kuningas lupasi noudattaa perustuslakia ja toimia velvollisuudentuntoisesti virassaan.

Kruununjalokivet olivat vain symbolisesti esillä uuden hallitsijan noustessa valtaan. Kuninkaan tunnukset, kruunu, valtikka ja valtakunnanomena ovat sivupöydällä yhdessä valtakunnan miekan ja hallitsijan standaarin kanssa. Alankomaiden kuninkaallinen perimysjärjestys muuttui: nyt maahan saatiin kruununprinsessa Catharina-Amalia, kuninkaan vanhin tytär, josta tehtiin Oranjen Prinsessa. Päivän juhlintaan kuului vielä vastaanotto kutsuvieraille ja kuningasparin veneretki Amsterdamin kanavoilla. TV:n välityksellä tilaisuudesta välittyi luonteva iloisuus ja riemullisuus, vahva usko tulevaisuuteen ja valoisuus.