Madonlukua kunnallispolitiikassa
On jo aikaa, kun viimeksi kirjoitin tänne. kevät alkoi kovalla
kirjoitusrupeamalla, ja sitä seurasi muheva olkapää- ja käsikipu – kaksi viikkoa
on kulunut lähinnä puolitoipilaana, vain välttämätön hoitaen. On juostu
kahdella lääkärillä, saatu dropit ja rohdot, sitten koettu facebookin voima,
kun kysyin vastaavaan vaivaan apua. Ja sitähän tuli, roppakaupalla. Sain
osaavien selkävaivahoitajien ja kiropraktikkojen nimiä, kertomuksia omista
vaivoista ja runsaasti sympatiaa! Sosiaalinen media on joskus parhaimmillaan.
Opetus on alkanut ja seminaarit pyörähtäneet käyntiin, samoin poliittinen
toiminta, siis valtuusto. Viime viikon
lopulla uudet kaupunginvaltuutetut kokoontuivat tavanomaiseen toiminnan aloitusseminaarin
Hyvinkäälle. Tavoitteena oli strategian hiominen uudelle kaudelle 2013-2016. Koko
auditorio oli täynnä, kun sisään pyrkivät niin monet korkeat ja vähemmän
korkeat virkamiehet, tuoreet poliitikot taustavoimineen sekä kunnallispolitiikan
toimittajakunnan parhaimmisto.
Uutta oli se, että nyt twiitattiin. Itseäni potutti aluksi, kun en
osannut, mutta kaupungin tiedotuspäällikkö Eero Warosen antaman yksityisopetuksen
jälkeen osallistuin seinäkirjoitteluun täyttä häkää – kiinnostava tapa antaa
välitöntä palautetta. Keskustelun taso pysyi korkeana koko ajan, ja seinälle
syntyi jopa luovaa ja hauskaa kommunikaatiota! Salin innostunutta ilmapiiriä ei
latistanut edes kaupungin rahapäällikkö Tapio Korhosen madonluku –esitys, jonka
keskeinen viesti kuulu: ei ole sopeutettu menokehitystä taloudelliseen
tilanteeseen, jossa puolestaan kaikki käyrät alaspäin. kuntakentän
velkaantuminen alkaa olla suurempi ongelma..
Korhonen oli viestissään selvä: ympyrä on sulkeutunut, sillä verotulojen
nopeaa kasvua ei ole näkyvissä ja painopiste on asetettava menojen kasvun
hidastamiseen. Suuruudestaan huolimatta Helsingin verotulot ovat suhteellisesti
pienentyneet 2000-luvulla, ja vuoden 2002 jälkeen on jääty jälkeen muusta
maasta – mainittuna vuonna tuolloin muutettiin yhteisöveron jakoperusteita.
Rahoitusjohtaja muistutti myös globalisaation kääntöpuolista. Yritysten
verosuunnittelu tuottaa varallisuuden globaalia kiertoa ja samalla yhteisvastuu
heikkenee. Helsinki on joutunut palauttamaan yhteisöverojaan. EU:n verokilpailu
pitää saada hallintaan, julisti Korhonen, jotta hyvinvointia voidaan edelleen
rahoittaa.
Poliitikoille annettiin kova pähkinä
purtavaksi: on purettava julkisen
palvelun tabuja..! Samalla on uudelleen arvioitava Helsingin ”partiopojan!
rooli, kaupunki liiankin kiltisti toteuttaa aina sen mitä on sovittu. Lähitulevaisuudessa tapetille on nostettava
subjektiiviset oikeudet, opetuksen
tuntikehys, palvelumaksujen
tarpeellisuus. On pohdittava vapaa hakeutumisen periaatetta ja palvelusetelin
roolia, sosiaalista asuntotuotanto eri kunnissa, työurien pidentämistä ja ennen kaikkea arvioitava uudelleen kansalaisten vastuuta lapsistaan ja
vanhemmistaan. Tavoitteena on kaikkinainen tuottavuuden nostaminen. Helsingin
menestymisen mahdollisuus uusissa projektikohteissa.
Sitten kuunneltiin kiltisti
apulaiskaupunginjohtajien puheenvuorot. Vihreätaustainen Pekka Sauri korosti ilmastomuutokseen
sopeutumisen tärkeyttä. Kestävää
liikkumista edistetään ja Itämeri-ohjelma uudistetaan. SDP:n oma mies kaupungin
johdossa, Hannu Penttilä, korosti Helsingin poikkeuksellista maanomistusta
eurooppalaisessa mittakaavassa. Valtuustokauden suuri haaste on yleiskaavan
laadinta vuosina 2015-2016, joka tuo uudet asumisen solmukohdat, tarjoaa elinkeinoille
uusia mahdollisuuksia ja vie esikaupungit täydennysrakentamiseen. Kokoomuksen
turbonainen, lääkäri Laura Räty puhui suurista uudistuksista, uudesta
palvelukulttuurista ja hyvästä johtamisesta, kun vastuulla on uusi sosiaali- ja
terveystoimi. Tuorein apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen korosti
keskustakirjaston rakentamisen tärkeyttä ja koulutukseen panostamista. Viljasen
innostuneisuus tarttui (kaltaiseeni) yleisöön.
Poliittiset ryhmät toivat esiin puheenvuoroissaan
huolensa yrittäjyydestä. joukkoliikenteestä
ja nuorisotyöttömyydestä sekä ekologisesti kestävien ratkaisujen
kehittämisestä. Me korostimme samaa, ja lisäsimme listaan: on vahvistettava kansalaisdemokratian,
kun kovat päätökset edessä – ei näennäisdemokratiaa. ”Puhutaan totta, mutta
rohkaisevasti”, korosti Timo Laaninen, puheemme pitäjä ja painotti, että on analysoitava
myös ”mikä Helsingissä”. Itse korostin, että strategialla on oltava konteksti.
Se on suhteutettava eurooppalaisten kaupunkien kehitykseen, katseen ollessa
erityisesti suunnattuna Pietariin, Tallinnaan ja Tukholmaan – eikä Kiinaa saa
unohtaa. Korostin myös, että uudessa valtuustossa on vahva tutkijapainotteisuus,
jota voisi hyödyntää. Sanoin, että
virkamiehet voivat olla pessimistisiä, mutta meidän kunnallispoliitikkojen
tulee säilyttää optimismi – se on ainoa keino paremman maailman tuottamiseksi.
Tunnisteet: Helsingin valtuuston strategiaseminaari 2013
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home