Helsinki-lista ja ylioppilasperinne

Suomalaiset yliopistot ja korkeakoulut yrittävät kilpailla julkaisumäärillä, mutta niillä menestyminen on vaikeaa. Pitäisikö markkinoinnin painopisteitä siis muuttaa? Puhtaita ”tutkimusyliopistoja” on maailmassa runsaasti. Suomalaiset korkeakoulut ovat maailman kärkeä nuorison tasa-arvoisessa kasvattamisessa. Yliopistomme pärjäisivät, jos osaisimme jalostaa kansansivistysyliopiston ja sen tuottaman sosiaalisen pääoman kilpailuvaltiksi.

Omaperäisellä opiskelijakulttuurillamme ja siitä nousevalle arjen kokemuksella ja oppimisen laadulla on suuri vaikutus akateemisen yhteisön hyvinvointiin. Suomessa yliopistot unohtavat myös maan ja kaupungin merkityksen markkinoinnissaan. Shanghai-rankingin ja muiden vastaavien listojen rinnalle olisi saatava Helsingin lista. Se asettaisi yliopistot paremmuusjärjestykseen sen mukaan, miten aktiivisesti opiskelijat toimivat järjestöissä ja miten turvalliseksi he tuntevat olonsa. Jos Helsinki-lista mittaisi yliopistojen kasvatustehtävän onnistumista, Suomen korkeakoulut sijoittuisivat siinä maailman kärkeen.

Pohjoismainen kansansivistysyliopisto kelpaa vientituotteeksi. Suomen poliittinen ja taloudellinen menestystarina on kertomus koulutuksesta, sivistyksestä ja koulutetun väestönosan halusta vaikuttaa. Helsinki-lista auttaisi tunnistamaan opiskelijoiden tärkeyden akateemisessa maailmassa. Opiskelijajärjestöt kantavat jo nyt suuren vastuun akateemisten perustaitojen opettamisesta. Niitä ovat viestintä-, puhe- ja johtamistaidot sekä projektinhallinta ja esiintymistaidot.

Yliopistojemme tulee korostaa markkinoinnissaan opiskeluympäristön ja opiskelijaelämän roolia. Ylioppilasjärjestöt tuottavat kulttuuria, politiikkaa ja aatteita ympärillään oleviin kaupunkeihin. Tämä on suomalainen kilpailuvaltti. Toistaiseksi ylioppilaselämästä on kerrottu hyvin vähän korkeakoulujen esitteissä. Usein niissä tyydytään yleisen tason strategisiin iskulauseisiin eikä luonnehdita paikallista, omaleimaista kulttuuria, mikä houkuttelisi ulkomaisia opiskelijoita. Ajatukset ovat maailmalta kopioituja.

Yliopistojen on julkaisukilpailun rinnalla palattava juurilleen, pohtimaan yliopistojen todellista kasvatustehtävää. Sen arvo säilyy – maailmanlaajuisestikin.

(HS, vieraskynä 2 XI 2014, yhdessä Krister Ahlströmin kanssa)