Aalto, Ruotsi ja Venäjä

Viikonlopulla järjestettiin Suomen Tukholman kulttuuri-instituutissa Alvar Aalto -pienoiseminaari. Aallon ympärillä on paljon harrastusta Ruotsissa, ehkä konsanaan enemmän kuin kotimaassa. Kymmenen vuotta sitten perustettu Alvar Aalto Sällskapet vaalii ja ylläpitää arkkitehdin muistoa Ruotissa, jonne Aallolla itsellään ja hänen puolisoillaan oli lämpimät suhteet.
Vaikka oli lauantai, pullisteli instituutin sali väkeä, Suomi-ystäviä, arkkitehteja, taidehistorian tuntijoita, muuta kantaporukkaa. Aalto-seuran aktiivi vetäjä, itsensä "Ruotsin suomen-ruotsalaiseksi" esittelevä arkkitehti ja monen alan puuhamies Jan-Krister Boman, veti tilaisuuden elegantisti ja tunteella läpi. Pääsymaksu maksettiin, jotta seura saisi varoja Viipurin kirjaston kunnostamiseen. Kirjastosta nähtiinkin "ennen ja jälkeen" ruotsalaisten entisöimistä -kuvasarja. Sen aikana sai sopivasti nauraa venäläisten ymmärtämättömyydelle....

Miksi aikamme edelleen tarvitsee Aaltoa? Ruotsisssahan Aallolle kävi hieman huonosti. Hän ihaili Asplundia, ystävystyi läheisesti mm. arkkitehtien Albin Stakin ja Sven Markeliuksen kanssa. Jälkimmäisen välityksellä Aalto osallistui jo 1930-luvulla ensimmäiseen kilpailuunsa Ruotsissa. Sota-aikana Aallolle haviteltiin rahakasta tulevaisuutta tässä vakaavassa ja vauraassa maassa. Superyhtiö Axelson-Johnson haki teollisuustaajama Avestan keskustan suunnittelijaa. Avestasta ei tullut mitään, eikä juuri muistakaan Aallon monista suunnitelmista. Täällä kotikaupungissani Uppsalssa Aallosta muistuttaa V-Dala nationin osakuntatalo, sekin tosin nyt jo reippaasti muuttuneessa asussaan.

Instituutissa puhuttiin hyvin ja kauniisti - sen erityisesti vanhemman polven ruotsalaiset osaavat! Albin Starkin 92-vuotias poika Erik Stark muisteli Aaltoja ja ylisti erityisesti Aino Aaltoa "Fru Finlandiana". Suomalaissyntyinen arkkitehti Stuart Wrede kertoi mainiosti Aallon vaiheista & maineesta Yhdysvalloissa. Suurlähettiläämme Alec Aalto, hänkin vanhan osakuntapohjaisen puhekoulun kasvatti, maisteli yhteisen sukunimen semioottisia merkityksiä ja pohti kansallisten suurmiesten (Nurmi, Sibelius, Aalto...mihin unohtui Mannerheim...?) merkitystä Suomen kuvalle. Suurlähettiläs kutsuttiin perinteen mukaan Aalto-seuran kunniapuheenjohtajaksi.

Niin...mihin siis Aaltoa yhä tarvitaan? Pinnan alla oli luettavissa, että Aallon kautta edelleen sopii kertoa pohjoismaisesta yhteiskuntaihmeestä, hyvinvoinnin ja demokratian arvoista ja modernismin ikiaikaisesta kauneudesta. Viipuri julistettiin "vanhakasi ruotsalaiseksi kaupungiksi", mikä oikeuttaa edelleen toimimaan siellä lähetystehtävissä. Nyt alueen entiset isännät huseeraavat Aallon kirjaston kunnostamisen merkeissä. Samalla saadaan venäläisille annettua oikeata tietoa todellisesta arkkitehtuurista ja sen edustamista länsimaisista arvoista. Ryssä se on täälläkin ryssä, vaikka arkkitehtuurista puhutaan!

Tukholman viikon uutinen oli Asplundin kirjaston lisärakennuksen kilpailun I osaratkaisu. Nyt paljastettiin kuusi jatkoon päässyttä ehdostusta - suunnittelijoiden nimiä ei paljastettu. Kirjasto on tärkeä maamerkki Tukholmassa. Toivottavasti pian myös Helsingissä!