New York, Helsinki, Guggenheim
Viime viikkojen suomalainen
Guggenheim-keskustelu on lainehtinut yli alkuperäisten laitojensa.
Guggenheimista on tehty taide-elämän antikristus tai ilmestyskirjan peto,
mac-museo, joka on riistämässä Suomi-neidon viattomuuden.
Vahvat tunteet viestivät siitä, että
taide koskettaa syvältä ja on kansallisen ajattelun ytimessä. Silti Guggenheim-museon
sisällöstä on toistaiseksi keskusteltu ohuesti. Katveeseen on jäänyt olennaisia
kysymyksiä. Niistä keskeisin on: kuinka taidemuseon idea selviää 2000-luvun
haasteista? Miten museo onnistuu kilpailemaan esimerkiksi kaupallisten
houkutusten kanssa ihmisten vapaa-ajasta?
Museot ovat keskeisiä
muistiorganisaatioita, joiden haasteena kaikkialla maailmassa on kyky uusiutua.
Taiteen avulla on osattava kertoa tarina, haettava uusia ja yllättäviä
näkökulmia, ”vieteltävä” katsomaan menneisyyden modernejakin teoksia uusin
silmin ja oivalluksin. Suomalaisessa keskustelussa on vedottu Bilbaon malliin.
Gugegnheim-museo toi kiistatta rohkeutta alueen taidekenttään ja
arkkitehtuuriin. Bilbaosta on tullut magneetti, jonka vetovoimaa on vaikea
vastustaa.
Merkittävät taidemuseot toimivat todellisissa suur- ja pääkaupungeissa,
kuten Helsingissä ja New Yorkissa. Helsinki on pääkaupunki ja siksi kansallinen
keskuspaikka. New York kasvoi vaatimattomasta alusta nykyiseen globaaliin
mittaansa 1920- ja 1930-luvulla ja siitä tuli taiteen ja kulttuurin metropoli.
Molemmat kaupungit tunnettaan kulttuurisina sulatusuuneina ja niissä tiheytyy
tarve olla modernin rakentamisen, kaupunkisuunnittelun ja elämisen mallin
esikuva.
Osin Guggenheim-museon ansiosta New York on maailman nykytaiteen keskiössä.
Taustalla oli yhden miehen visio ja toiminta. Salomon S. Guggenheim (k. 1949)
oli amerikkalainen, kaivoteollisuudessa omaisuutensa luonut liikemies. Hän
keräsi aluksi vanhempaa klassista taidetta, mutta hankki 1920-luvulla yhdessä
saksalaissyntyisen naistaitelijan Hilla von Rebayn kanssa systemaattisesti
eurooppalaista aikalaistaidetta. Perustan loivat von Rebayn laajat kontaktit
Euroopassa, mutta sittemmin museota on täydennetty muillakin
yksityislahjoituksilla. Muitakin kokoelmia on saatu museoon osin
kumppanuuskuvioiden kautta, kuten yhteistyössä Deutsche Bankin kanssa Berliinissä.
Vuonna 1959 vihityn museon suunnitteli
arkkitehti Frank Lloyd Wright von Rebayn suosituksesta. New Yorkissa Guggenheim
on kaupunkilaisten rakastama ja turistien arvostama maanmerkki. Rakennukseen ja
sen kokoelmin kiteytyy olennainen modernista amerikkalaisuudesta: vahva
luottamus moderniin luovuuteen, eteenpäin katsova taidekäsitys ja luottamus
yksityiseen aloitteellisuuteen. Guggenheim symboloi arkkitehtuuriin ja
moderniin taiteeseen tihentyvää luovaa, urbaania voimaa parhaimmillaan.
Helsingin ja New
Yorkin kaltaisissa kaupungeissa museot eivät ole yksin. Yhdessä ne tihentyvät
kulttuurialan agglomeraatioksi. Guggenheim New Yorkissa saa merkityksensä
suhteessa mihin kaupungin moniin korkeatasoisiin taidemuseoihin, kuten
MOMA:aan, . Sama malli voisi toimia Helsingissä: Guggenheim voisi tukea ja antaa
virtaa pääkaupungin muille kulttuuritoimijoille.
Helsingissä on hyvä museoperinne. On rutkasti alan osaamista ja
sitoutunutta henkilökuntaa, mutta puuttuu kansainvälinen vipuvarsi. Meidän
helsinkiläisten tulee tässä ja nyt pohtia, miten voisimme hyödyntää
taidemaailman tunnetuimpiin kuuluvan Guggenheimin tieto-taitoa. Museon tarjoaa
oivan keinon nykytaiteen päivittämiseen, hyödyntäen erityisesti arkkitehtuurin
ja designin suomalaista osaamista.
Julkisella rahalla tulee voida raamittaa uusia rohkeita avauksia.
G-keskustelussa äänekkäimpiä ovat olleet suurten ikäluokkien edustajat,
savupiipputehtaiden ja kylmän sodan varjossa kasvaneet sukupolvet. Kun
mahdollinen Guggenheim-taidemuseo Helsingissä avaa ovensa, suurin käyttäjäryhmä
muodostuu 2000-luvun lapsista ja nuorista. Kyseessä on ikäryhmä, joka on
kasvanut audiovisuaaliseen viestintään, globaaliin peli- ja
populaarikulttuuriin. Kansallisen tai paikallisen taiteen peruskokoelmien
roikuttaminen seinällä ei riitä tyydyttämään tämän sukupolven taidenälkää.
Monet nuorista haluavat opiskella luovia aloja, verkottaen kansallisen ja
kansainvälinen osaamisen. New Yorkin hengessä Helsingin Guggenheim-museo voisi
olla lupaus paremmasta tulevaisuudesta, kyvystä riskinottoon ja rohkeaan
ajatteluun. Näitä ominaisuuksia edellytetään tänään koko Suomelta. Aikamme
museoiden olisi heijastettava aikamme henkeä.
(HS, mielipide helmikuu 2012)
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home