Kaivataan palveluyhteiskuntaa

Tuskin missään maassa mielikuvat ja todellisuus ovat yhtä kaukana kuin Ruotsissa! Tähän yhteiskuntaan liittyvät tuntemukset korostavat vakaata järjestelmää, yleistä palveluystävällisyyttä, sosiaalista vuorovaikutusta, kaiken toimivuutta, rasvattua systeemikoneistoa, sen sujuvuutta. Totuus on taruakin kummallisempi. Vielä sulatellaan aivan käsittämätöntä tapausta: ydinvoimalat vuotavat, eivät toimi, henkilökunta lepsuilee, paikalle tarvitaan kansainvälinen arviointipaneelia. Kulttuurikriisin paikka on lähellä!

Käytännössä hyvinvointiyhteiskunta perustuu itsepalveluun. Missään muussa maassa en ole kohdannut niin ylimielistä kohtelua kuin Ruotsissa - ja tulen sentään vuorovaikutustaitojen kehitysmaasta! Mutta täällä töykeys on toisenlaista. Kysyt asemalla seuraavan junan lähtöaikaa. Virkailija kohauttaa olkapäitään, jatkaa kynsiensä viilailua tai muuta vastaavaa, viittaa eteensä katsomatta seinällä olevaan aikataulutelineeseen. "Katso itse", olkapäät huutavat. Puhelinvaihteet eivät yhdistä, tai eivät edes vastaa. Kun toisessa päässä ei asiaa tiedetä, ei sitä vaivauduta selvittämään. Neuvontapalvelut ja neuvojat on häivytetty marginaaleihin, nimiä ei löydy, vaikka puhetta, kommunikaatiota ja tekstiä on paljon.

Olen nyt siirtynyt järjestelmän osaksi. On sosiaaliturvatunnus, verotusnumero ja pankkitili. Jälkimmäisen avaaminen oli kummallisen vaikeaa. Odotin, että oma pankkini Nordea sujuvasti yhdistäisi kahden maan rahanhallintaa. Näin ei käytännössä ole. Suomalaisella tilililläni ei ole mitään arvoa täällä. Pankit ne vasta kansallislauluja laulavat!

Tunnuksineni ja kortteineni olen nyt ruotsalaisuuden pyhässä ytimessä, osa kansakuntaa. Se ei silti auta ymmärtämään miten kaikki toimii. Täällä pidempään olleet ystävät ovat yhtä mieltä: Ruotsissa eletään siihen malliin, että jokaisen on vain tiedettävä kuinka asiat ovat, kun ne on järjestetty maailman parhaalla tavalla. "Tässä maassa ei informoida A:sta, jos on kysytty tai kerrottu B.stä, saati sitten C:ssä. Ei koskaan, joka tippa on osattava kysyä erikseen", analysoi ystäväni Kisse. Uudelle tulokkaalle ei kerrota mitään ellei osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Olen oppinut, että on tiedettävä mitä kysyy, sitten alkaa saada vastauksiakin. Vastauksia saa paremmin jos on ruotsalainen henkilötunnus. Sekään ei aina auta. Olen nyt eri tahoilta kysynyt suoraan syytä siihen, miksi kotipuhelimeni ei vieläkään toimi. Linjan piti olla auki jo kaksi viikkoa sitten. Kysymys kai on väärä, kun puhelin on yhäkin mykkä. Tai sitten en vain usko ruotsalaisen puhelinkulttuurin ylivoimaisuuteen ja siitä saan nyt rangaistuksen. Kyllä sinikeltainen järjestelmä tietää!