Helsinki – koulukaupunki
Monet Töölön maamerkeistä liittyvät kouluun, opetukseen ja sivistykseen. Kaupunginosassa sijaitsevat korkeimmat kaupallisen opetuksen tilat, på två språk, eli Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulu ja Svenska Handelshögskolan. Opiskelevaa nuorisoa alueelle tuovat useat ala- ja yläasteet sekä lukiot. Vanhoista kunnianarvoisista kouluista muistuttavat Tyttönormaalilyseon, Arkadian ja Apollon yhteiskoulun ja Suomalaisen Yhteiskoulun rakennukset – ne kaikki tosin ovat tänään uudiskäytössä. Ylioppilaita Töölöön tuo Ostrobotnia, pohjalaisten osakuntien komea rakennus ravintoloineen ja HYY:n kolmas ylioppilastalo Mechelininkadulla.
Opiskelu, opettaminen ja sivistys ovat olennainen
osa Helsingin historiaa. Viime viikolla juhlittiin erään töölöläisen
opetusinstituution eli ruotsinkielisen Arbiksen 100-vuotisjuhlaa. Samaan
ajankohtaan sijoittui tietenkin myös Helsingin työväenopiston
100-vuotisjuhlinta. Suomenkielisen opiston päärakennus Helsinginkadulla ei
sekään ole kovin kaukana Töölöstä. Vuonna 1914 perustetut työväenopistot olivat
monella tavalla edelläkävijöitä. Perustajat
kuuluivat suuriruhtinaskunnan pääkaupungin liberaaliin porvaristoon.
Helsinki on kovastikin muuttunut työväenopistojen
perustamisajoista, mutta molempien koulujen suosio on säilynyt suurena. Opiston
historiasta kirjoittanut FT Samu Nyström toteaa juhlakirjassaan Oodi sivistykselle (2914), merkittävä
osa ensimmäisten vuosien opiskelijoista osa oli saanut perusopetusta
kansakoulussa ja osa oli täysin kouluja käymättömiä. Opiston johtaja Zachris
Castrén oli ainoa vakinainen opettaja ja opetus koostui muutamista
luentosarjoista ja opintopiireistä.
Kuten Nyström toteaa, Helsingissä työväenopisto on
toiminut koko sadan vuoden ajan suomalaisittain poikkeuksellisessa
ympäristössä. Opetuksen taso on ollut kunnianhimoinen, sillä pääkaupungissa on
jatkuvasti saatavilla asiantuntijoita ja ammattiopettajia lähes mistä tahansa
aiheesta. Suurkaupungin sosiaalisesti monipuolinen väestöpohja ja alueellinen
laajuus ovat edellyttäneet ponnisteluja erilaisten intressien tyydyttämiseksi.
Opetustarjonta, opetussuunnittelu ja alueellinen
toiminta ovat nostattaneet suuria tunteita – ja ajoittain myös riitoja – koko
sadan vuoden ajan. Tämä kaikki kertoo siitä, että työväenopiston toiminta ei
ole ollut yhdentekevää. Niin opettajat kuin opiskelijatkin ovat suhtautuneet
omiin oppiaineisiinsa ja kiinnostuksen kohteisiinsa suurella intohimolla. Koulu
on aina yhteiskunnan peili, niin myös työväenopisto, joka hienolla tavalla
vaalii historiallista nimeänsä. Opetus on viimeisen 150 ajan ollut vahvasti
sidoksissa suuriin ideologisiin ja sosiaalisiin päämääriin. Kasvatuksella on
ollut pienessä maassa suuri tavoite: paremman kotimaan, sivistyneemmän
kansalaisen luominen.
Vapaan sivistystyön lähtökohdat ovat erilaiset kuin
vuonna 1914, joskin samaa on innokkuus tarttua kulloisiinkin
ajankohtaisaiheiseen. Ajatus sivistyksestä yksilön mahdollisuutena itsensä
toteuttamiseen ja kehittämiseen yhdessä muiden kanssa on leimannut
työväenopiston toimintaa kokonaisen vuosisadan. Halu kehittää tai toteuttaa
itseään on saanut helsinkiläiset hakeutumaan opistolle ja tuomaan tuoreita
näkökulmia opetukseen. Maailma muuttuu ja samalla tarve ymmärtää maailmaa
muuttaa työväenopistojen tarjontaa. Tänään haasteet liittyvät
tietoyhteiskuntaan, kansainvälisyyteen ja kestävään kehitykseen. Myös
henkilökohtaiseen hyvinvointiin liittyvät opetusteemat kiinnostavat. Ei muuta
kuin – mars oppimaan, sivistymään! Työväenopistoilla ovat isot ovet.
Työväenopisto on alusta alkaen ollut mahdollisuuksien opisto. Jos työväenopisto perustettaisiin vuonna 2014, ei
kokonaisuus välttämättä näyttäisi kaikilta osilta samanlaiselta, kuin miltä
opisto nyt sadan toimintavuoden jälkeen näyttää. Maailma ei ole valmis eikä
muuttumaton – vapaan sivistystyön tarjoamille mahdollisuuksille kehityksen
hallitsemiseen ja edistämiseen on varmasti kyshelyntää tulevaisuudessakin.
Tunnisteet: helsinki, Oodi sivistykselle, Samu Nyström, työväenopisto
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home