Me, muut ja sota

Ensimmäisen maailmansodan kauhut ja kohtalot ovat olleet laajasti esillä Lontoossa, Brysselissä, Pariisissa, Wienissä tai Berliinissä. Venäjällä on hiljaisempaa. Sota sijoittui vallankumouksen kainaloon, ja on siksi jätetty kahden suuren isänmaallisen sodan (1812, 1939–1945) katveeseen.  Myös Suomessa sotahistoriallinen vyörytys on ollut vähäistä. Vauhtiin päästään vasta 2017. Valtiollisen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlavuonna on maailmasodan muistelulle enemmän tilaa.

Suomi ei ollut kansakuntana sodassa vuonna 1914. Kansanarmeija puuttuessa yksittäisiä miehiä osallistui sotaan keisarillisen Venäjän joukoissa tai operoiden jääkäreinä Saksassa. Vaikka sotauutiset vaikuttivat ilmapiiriin vähän samalla tavalla kuin Ukrainan-tapahtumat tänään, eli Suomi talouden nousukautta. Aikaisemmin syrjäinen ja kehittymätön maa pääsi sodan vetämänä 1910-luvulla osaksi maailmantalouden imua. Kansantalous ja kauppa kasvoivat ja koettiin pankki-ja taloushistorian ”jytky”.

Maailmansodat, historian suurimat ja vaikutukseltaan tuhoisimmat aseelliset konfliktit, ovat sotahistorian kuninkuuslaji. Tärkeää modernia nationalismia muodostui sotakokemuksesta. Ensimmäisellä maailmansodalla oli keskeinen tunneulottuvuus. Sodan eri puolia kuvaavia kirjoja, elokuvia, dokumentteja ja tv-sarjoja on tehty tuhansittain. On pystytetty muistomerkkejä ja perustettu museoita ja järjestetty muistojuhlia vuoden 1914–1918 suuren sodan muiston säilyttämiseksi ja siirtämiseksi uusille sukupolville.

Armeijoiden massiivinen mobilisointi vei Euroopan kohtamaan sotien, imperiumien voimapolitiikan ja rajasiirtojen seurauksia. Poliittinen ja kansallinen tunneilmapiiri syntyi joko voiton ja ylpeyden tai tappion, tuhon ja menetyksen tunteista. Näitä tunnemaailmoja on valettu kansallisen historian saranakohtiin. Ranskalle ja Iso-Britannialle sota merkitsi ”demokratian voittoa”. Kiistaa on siitä, kumman uhraukset olivat suuremmat: Ranskan maaperällä taisteltiin, Englannin sotilaat kaatuivat.

Saksassa, Venäjällä ja Itävalta-Unkarissa vuosien 1914–1918 tapahtumat kietoutuivat tappioon ja nöyryytykseen. Koettiin imperiumien purkuja, kun maat eivät kestäneet sotapaineita. Sosiaalinen tyytymättömyys purkautui vallankumouksiin. Yhdysvallat tuli vuonna 1918 Eurooppaan voimalla. Sen tuki vähemmistökansoille näiden itsenäistymispyrkimyksissä oli ratkaisevaa. Venäjän imperiumista eronneiden maiden (mm. Suomi, Puola, Ukraina, Viro, Liettua, Latvia) valtiollisessa perustamishistoriassa sota, kansallinen liikehdintä sekä sisällis- ja vapaussodat liittyvät yhteen.

Sota on elämän äärimmilleen viety muoto.  Historiakulttuurin olennainen ainesosa on sodan kokemusten välittäminen, tulkinta ja myös poliittinen käyttö. Sotahistorian aikakytkentä on tässä päivässä – ehkä konkreettisimmin kaikista historian alalajeista. Menneen konflikteista ja kriiseistä haetaan opastusta sekä ennusteita aikamme strategiseen ja sotilaalliseen suunnitteluun.

(Julkaistu Sunnuntaisuomalainen 16 XI 2014)