G. Persson - paimenpoika ja karjankasvattaja

Göran Perssonin viimeinen esiintyminen puolueen puheenjohtajana tapahtui tarkkaan valitussa tilassa: opiskelevan nuorison edessä Uppsalassa. Ylioppilaiden ulkopoliittisen yhdistyksen torstaitapaamisen noin 500-päinen nuorisojoukko osoitti lämpimästi ja pitkään suosiota entiselle pääministerille. Persson oli hyväntuulinen, pyöreästi sinikeltainen ja isällinen esiintymisessään. Kokeneen valtiomiehen voittajaääni tihkui sujuvasti soljuneesta puheesta, jota sopivan hallitut suurmieseleet ja -ilmeet myötäilivät.

Persson aloitti piirtämällä laveita globaaleja linjoja ”suuresta aiheesta” eli kansainvälisestä yhteistyöstä. II maailmansodan lopullinen päättyminen on pakottanut arvioimaan perinteistä politiikkaa, järjestelmiä ja menettelytapoja. Ruotsille tärkeän YK:n muutos on erityisasemassa. Siitä Persson liukui Yhdysvaltojen kohtaloon, pohtimaan USA:n kykyä käsitellä pettymyksiään. Vaihtoehtoja oli kaksi: paluu protektionismiin tai avautuminen kansainväliseen vuorovaikutukseen. Presidentinvaali ratkaisee suunnan.

Kiinan ja Aasian tilanteen kautta (Kiina kasvaa talouden suurmahdiksi / Japani löytää historiallisen sotilasylpeytensä / Aasiassa toistaiseksi rauhallista) Persson siirtyi puhumaan Euroopasta. Entisen pääministerin Eurooppa on virallisten järjestelmien, Euroopan Neuvoston ja EU:n Eurooppaa. ”Den tar sin tid”, totesi puhuja hieman filosofisesti integraatiosta ja maalasi historiaa. 50 vuodessa entiset periviholliset ovat löytäneet toisensa. EU jatkaa kasvuaan, oli Perssonin viesti. Hän uskoi vielä näkevänsä päivän, jolloin Turkki, Norja, Islanti ovat ”sisällä”, Ukrainan, Moldavian, Valko-Venäjän tulee sallia olo Euroopan tuntumassa…

Hieman saarnaavasti ja pitkään, levy päällä, Persson puhui ihmisoikeuksista. Myös vesi ja vilja nousivat entisen pääministerin puheen pääteemoiksi. Ilmastomuutos on tulevaisuuden kysymys, johon Persson aikoo paneutua sos. internationaalin kautta. Isällisyys kasvoi esiin, kun Persson profeetallisesti julisti yhteiskunnallisen vaikuttamisen motiivia: ”Mikään ei ole politiikassa mielekkäämpää kuin vaikuttaa siihen, että seuraavat sukupolvet saavat paremman maailman!”

Yleisökysymyksissä Perssonilta haluttiin vastauksia muun muassa Ruotsin ulkopolitiikan tulevaisuuteen. Ruotsin kansa (svenska folket, usein käytetty ilmaisu) arvostaa puolueettomuutta. Ei Natoon siis jatkossakaan, uskoon Persson. Eurooppa-politiikka jatkuu, EMU kolkuttelee, Ruotsi ja Norja uskovat edelleen YK:n piirissä vaikuttamiseen. Venäjä-suhteiden tulee kehittyä, joskin oli uskallettava sanoa ”nej!” jos Venäjän kaasuputki uhkaa Itämeren tasapainoa… Persson vannoi pohjoismaisen järjestelmän erinomaisuuden nimeen, mutta pohjoinen yhteistyö ei sytyttänyt paloa entisen pääministerin katseen. Hän vannoi kahdenkeskeisten hyvien suhteiden nimiin, mutta torjui jyrkästi yleisöstä tulleen vaatimuksen yhteispohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä.

Entinen pääministeri pääsi punastelemaan ja kiertelemään, kun vihertävä naisylioppilas pyysi häneltä vastausta siihen, eikö lihasyömistä tulisi vähentää energiasyistä. Pyöreässä kunnossa ollut Persson, ilmiselvä pihvien ystävä, hymähteli ja joutui myöntämään, että hän on juuri nyt hankkimassa 300 hehtaarin maatilalleen suuren lihakarjan kasvatettavaksi. Sitä paitsi, hän sanoi, on tullut hieman metsälläkin käytyä. ”Tunnen itseni nyt vapaaksi”, hän julisti. Metsänhoito ja karjankasvatus, kirkko ja kansansivistyshankkeet olivat Perssonin tulevia kiinnostuksen kohteita. Täytyy sanoa, kyllä se on tämä Ruotsin työväenliikkeen omena kauas pudonnut puustaan!