Suomen tärkein sana?
Minkä sanan opettaisitte ulkomaalaiselle, jos pitäisi kertoa jotain Suomesta? Puukko? Ruisleipä? Suo ja kuokka? Luonto? Jääkarhu? Nämä sanat edustavat ”myyttistä Suomea”. Mielikuvat rakennettiin noin sata vuotta sitten, kun Suomea alettiin viedä Eurooppaan, muun muassa maailmannäyttelyiden avulla. Mielikuvat ja myytit ovat tärkeitä kansallisessa omakuvassa, mutta ne harvoin vastaavat todellisuutta.
Saanko auttaa? Työnnän maisteltavaksi (mielestäni) tärkeimmän
sanan: kunta. Itsestään selvä ilmiö, jonka merkitystä harvoin pysähdymme
ajattelemaan. Silti useimmat yhteisöllisyyttä ilmaisemat käsitteet pitävät sanan
sisällään. Tärkeimpiä ovat eduskunta, osuuskunta, yhteiskunta, maakunta, ylioppilaskunta,
osakunta ja kirkkokunta, vain muutamia mainitakseni. Sitten tulevat
abstraktimmat ihmiskunta, kansakunta, valtakunta ja eläinkunta. Sanalla lienee
jonkinlainen suomalais-ugrilainen juuristonsa.
”Kunta” –sanan kääntäminen on vaikeaa, ja meilläkin
ensimmäiset assosiaatiot vievät kunnalliseen itsehallintoon, lähipalveluihin,
kaavoittamiseen ja kunnallispolitiikkaan. Mikään niistä ei nouse seksikkäimpien
ilmiöiden listalla kovin korkealle. Suomessa syystä kunnat nähdään politiikan
varjoisana, epäkiinnostavana alueena. Kun julkisuuteen nousevat huonot uutiset,
näyttäytyy kunnallispolitiikka "kähmintänä", "lehmänkauppoina"
ja ”sulle-mulle -touhuna”. Mielikuvat liukuvat tällöin Turun mafiasta Helsingin
metro-oikeudenkäynteihin ja Tampereen aseveliakseliin.
Todellisuudessa kunta tuo ihmisen arkeen turvallisuutta ja
paikallista viihtyvyyttä. Tiukan paikan tullen kansalaiset ovat valmiita
puolustamaan kunnallisia palveluita. Kunnan moraalinen ulottuvuus tuli esille
kuntareformin aikana, yllätyksenä hallitukselle ja ministeriöiden virkamiehille.
Ihmiset olivat valmiita varjelemaan omaan kuntaansa, viimeiseen mieheen.
Tutkimuksellisesti kunnallispolitiikan historia on
toistaiseksi marssinut ulkopolitiikan, sisä- ja aluepolitiikan katveessa. Jo Ruotsissa
on syvällisesti analysoitu sitä, miten paikallisessa poliittisessa
päätöksenteossa luotiin ja kehiteltiin kansanliikkeiden ja sosialidemokraattien
asettamia tavoitteita. Eräät tutkijat puhuvat "hiljaisesta
vallankumouksesta", sillä kunnalliset uudistukset takasivat
yhteiskuntarauhan.
Suomessa paikallista hallintoa, kuntaa, on tutkittu eniten
oikeudelliselta ja hallinnolliselta kannalta. Empiirinen, systemaattinen ja
vertaileva kunnallispolitiikan historian tutkiminen on ollut vähäistä.
Kunnallispolitiikan vähäinen arvostus näkyy myös poliitikkojen muistelmissa.
Kun pian aloitellaan Suomi100 –juhlintaa, on syytä nostaa esiin
kunta. Nykyinen kunnallinen hallintamalli juontaa juurensa vuoden 1917
äänioikeusreformista. Vuoden 1919 vaalien jälkeen porvarilliset ja sosialistiset
puolueet joutuivat saman neuvottelupöydän ääreen. Kaupungeissa sisällissodasta selviytymisen
kannalta oli ratkaisevaa, että vasemmiston edustajat pääsivät osaksi kunnallisvaltaa.
Vuoden 1918 kriisin syynä olivat arkiseen elämään liittyvät ongelmat kuten
työttömyys, nälkä ja köyhäinhoito.
Kuntaan liittyy syvästi suomalainen idea siitä, että asiat
etenevät, kun virkamiehet ja kunnallispoliitikot toimivat yhdessä.
Yhdistyessään asiantuntijavalta ja poliittinen valta ovat saaneet tuloksia
nopeasti ja tehokkaasti. Siksi nostaisin sanan ”kunta” Suomen tärkeimmäksi
sanaksi. Juhlikaamme kunnissa vuonna
2017.
(Julkaistu Lännen Median lehdissä 8 XII 2015)
(Julkaistu Lännen Median lehdissä 8 XII 2015)
Tunnisteet: hiljainen vallankumous, kunnallispolitiikaa, kunta, Suomi100
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home