Muistelun ja myyttien vuosi 2008
Toivotan kaikille lukijoilleni antoisaa uutta vuotta 2008!
Kaikki merkit viittaavat siihen, että tästä vuodesta tulee todellinen muistojen ja muistamisen vuosi. Muistellaan tuttuja asioita ja osin uutta. Talvi- ja jatkosota säilyttävät asemansa. Vuoden 1918 tapahtumat ovat jo nousseet esille. Henkilö- ja yrityshistoriaan panostetaan. Kaupunkihistoria kiinnostaa edeelleen jne. Itse vietin joululoman Sysmässä, vierellä korkea pino luettavaa. Palasin kevään 1918 tapahtumiin; olen niistä ajoista itsekin kirjoittamassa laajaa artikkelia Helsingin osalta.
Suomi on pääsemättömissä kaiken kietoutumisesta 1900-luvun saranakohtien ympärille: vapaussota-kansalaissota ja omat sotakokemukset II maailmansodassa säätelevät historiakulttuuria, ainakin jos katsoo kustantajien näkökulmasta. Asialla on puolensa: sopii tutkia, hämmästellä ja paheksua vaikkapa omien ja naapureiden toimia keväällä 1918! Lukiessa ja eläytyessä on silti pakko tunnustaa, että itse ei tietäisi miten toimia poikkeusoloissa. Mitä valiset, kun maailma ympärillä murenee, ja valittavana on vain kaksi tietä, punainen ja valkoinen.?
Sotiemme perintö säilyy ja siirtyy "hiljaisena tietona" sukupolvelta toiselle - vaikka suhde veteraaneihin ja sotasukupolviin muuttuu ohuemmaksi vuosi vuodelta. Se antaa tilaa myyttien esiinnousulle. Kansallisia myyttejä taritaan, ne ovat kertomuksia meistä ja muista. Silti peruutuspeiliin katsominen voi olla vaarallista. Tulevaisuus muuttuu sumeaksi, jos menneisyys on yksinomainen näkökulma. Silti: aika ja etäisyys pelastavat. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten 1808-09 merkkivuosien muisteleminen alkaa. Etäisyyden päästä näkee kirkkaammin - myös sen miten historia muuttuu myyteiksi.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että tästä vuodesta tulee todellinen muistojen ja muistamisen vuosi. Muistellaan tuttuja asioita ja osin uutta. Talvi- ja jatkosota säilyttävät asemansa. Vuoden 1918 tapahtumat ovat jo nousseet esille. Henkilö- ja yrityshistoriaan panostetaan. Kaupunkihistoria kiinnostaa edeelleen jne. Itse vietin joululoman Sysmässä, vierellä korkea pino luettavaa. Palasin kevään 1918 tapahtumiin; olen niistä ajoista itsekin kirjoittamassa laajaa artikkelia Helsingin osalta.
Suomi on pääsemättömissä kaiken kietoutumisesta 1900-luvun saranakohtien ympärille: vapaussota-kansalaissota ja omat sotakokemukset II maailmansodassa säätelevät historiakulttuuria, ainakin jos katsoo kustantajien näkökulmasta. Asialla on puolensa: sopii tutkia, hämmästellä ja paheksua vaikkapa omien ja naapureiden toimia keväällä 1918! Lukiessa ja eläytyessä on silti pakko tunnustaa, että itse ei tietäisi miten toimia poikkeusoloissa. Mitä valiset, kun maailma ympärillä murenee, ja valittavana on vain kaksi tietä, punainen ja valkoinen.?
Sotiemme perintö säilyy ja siirtyy "hiljaisena tietona" sukupolvelta toiselle - vaikka suhde veteraaneihin ja sotasukupolviin muuttuu ohuemmaksi vuosi vuodelta. Se antaa tilaa myyttien esiinnousulle. Kansallisia myyttejä taritaan, ne ovat kertomuksia meistä ja muista. Silti peruutuspeiliin katsominen voi olla vaarallista. Tulevaisuus muuttuu sumeaksi, jos menneisyys on yksinomainen näkökulma. Silti: aika ja etäisyys pelastavat. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten 1808-09 merkkivuosien muisteleminen alkaa. Etäisyyden päästä näkee kirkkaammin - myös sen miten historia muuttuu myyteiksi.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home