Juhlaa ja arkea

Lauantaina oli suurenmoinen juhla 50-vuotisjuhlieni kunniaksi Vanhalla ylioppilastalolla. Paikalla 300 lähiystävää, mahtava tunnelma ja huippuohjelma. Oppilaat, ystävät ja kollegat olivat tehneet näytelmän Hän on Sysmästä. Sen ensemble piti sisällään hahoma Marcel Proustista ja ylioppilaasta aina kulttuurilautakunnan puheenjohtajaan ja dekaaniin. Kävivät läpi häpeämättömästi itselleni keskeisiä teemoja, leivoksia, muistia, lieu de mémoirea, sivistystä jne. Lavalla nähtiin nuorempia ja vanhempia akateemisia kuuluisuuksia yliopiston rehtorista ylioppilaskunnan pääsihteeriin. Suvisoittohenkeä ilmensi P. Salomaa esiintymisellään.

Tässäkin juhlassa pidettiin puheita, maisteri Sari Aalto ja Samu Nyström puhuivat sivistyksestä ja Helsingistä. FT Kristina Ranki piti elegantin, hienon puheen Euroopasta. Sanoin kaikille oikealla ja vasemmalla: "On ilahduttavaa, kun oppilaat ovat oppineet...olemaan suuresti ajattelevia ihmisiä ja toimivia kansalaisia!" Itse pidin kiitospuheen, jossa korostin 1950-luvun tutkimisen ja ymmärtämisen tärkeyttä sekä korostin (in English) Vanhan ylioppilastalon poliittista merkitystä.

Samoja asioita korosti HYY:n hallituksen pj. Katriina Stenman yliopiston avajaisissa eilen. Kukapa muu sen teksi kuin ylioppilaskunnan edustaja! Tämä on sitä hiljaista tietoa, joka siirtyy "seinissä" opiskelijapolvelta toiselle, ja muokkaa aikuisuutteen ja vastuullisuuteen. Rehtori Niiniluoto viittasi käynnissä oleviin yliopiston rahoitus- ja hallintapohjan muutoksiin ja totesi "ilmassa olevan pientä optimismia". Hyvä niin! Lehtoriden edustaja P. Mänttäri (ent. tyttönorssi) piti tavanomaisen ay-puheen. Kirkossa korostui M. Agricolan juhlavuosi. S. Heinisen saarna irvaili sopivasti niin Agricolan muistajille kuin itse miehenkin vaiheille. Kirkon riveiltä kuului harvinaista nauruntiskuntaa....