Kotikulttuuria ja perhesuloisuutta

Pakko sanoa: kotikulttuuri ja perhe-elämä näyttävät elävän Ruotsissa todellista kulta-aikaa! Mikään paikka & tila ei ole kolahtanut hermooni niin syvällisesti kuin taitelija C. Larssinin koti Sundborn Taalainmaalla. Taiteilijakotia rakennettiin rakkaudella ja lopputulos on yhä suvun omistuksessa. Vieraita sinne päästetään kun talon väki itse ei ole paikalla.

Me SCAS:in fellows'it teimme kevätretken Sundborniin kylmänä ja sateisena toukokuun päivänä. Ilmasta viisi: Larssonien koti revähti sieluuni suurella voimalla! Nuoruudessani "neitsytkammarini" seinällä oli iso juliste, jossa oli kuvattu elämää taiteilijaparin lastenhuoneessa. Nuorena viehätyin ruotsalaistaiteilijan epämuodollisista, rakkautta ja lämpöä välittävistä maalauksista, kuten sadantuhannet muutkin ennen minua. Niissä oli jotain kovin ruotsalaista, suloista, lempeää ja sympaattista.

Seison Sundbornin pienessä kukkahuoneessa, joka maalauksessa tuntuu isommalta. Tunnen, kuinka sen kodikkuus suorastaan hiipii ihon alle. Kaikki on järjestettyä ja siistiä, mutta ei pedanttia. Kaikki on ojennuksessa, mutta ei kurin voimalla, vaan isän ja äidin rakastavalla kädellä. Jokaiselle lapselle on paikka, tila ja tekeminen. Kaikki on ajateltua, tai kuten yksi kollegoistani sanoi, "liian ajateltua".

Voi olla, menetiedä. Carl ja Karin Larsson, joka osoittautui miestään suuremmaksi tekstiilitaiteen modernistiksi, onnistuivat luomaan iloa ja elämänvoimaa säteilevän kodin mallin ja ihanteen. Siitä kasvoi ruotsalaisuuden kansallinen tunnus, jonka sanoma levisi maalausten, kirjojen ja valokuvien avulla kautta koko Ruotsin ja Pohjois-Euroopan: katsokaa kuinka hyvin meillä menee! Idyllin sanomaa on sittemmin vienyt eteenpäin ruotsalainen desing ja IKEA - molemmat tihentävät nykyaikaan sopivaksi Larssoneiden kodikuutta.

Larssoneiden jälkivaikusta lienee se, että kotikulttuuri on Ruotsissa suuressa arvossaan. Koteja siustetaan, puutarhoja hoidetaan, lapsia puetaan, kotieläimiä paapotaan, viedään ja tuodaan aivan eri intesiteetillä ja ilolla, perheet yhdessä, kuin meillä. Irlantia lukuunottamatta en ole nähnyt missään niin paljon odottavia äitejä, lapsiperheitä ja lastenvaunuja kaduilla kuin täällä Uppsalassa. Ruotsissa on vahva keskiluokkainen "mysfaktor", suloisuustekijä, joka muutta kodit, mökit, tilat ja talot söpiksi ja idyllisiksi. Joskus larssonmainen täydellisyys ahdsitaa. Se synnyttää onnellisuusmuuria, ja takana voi olla paljon kätkeyttä ikävää ja pahoinvointia. Lopputulos, ruotsalainen kotkulttuuri, on joka tapauksessa huoliteltu ja tyylikäs. Se synnyttää ihmisiin itsevarmuutta ja säteilee jonkinlaisena itsetyytyväisyytenä. Siinä Larsson onnistui!

Kaipaan "mysfaktoria" joskus Suomeen...