Olof Trätalja ja muuta ylioppilashilpyettä

Tutustuin Värmlannin myyttiseen perustajaisään Olof Trätaljaan viime torstaina osakunnan seniori-tilaisuudessa eli Herneillallisilla (Ärtmiddag). Trätalja nousi keskuuteemme partoineen ja kaapuineen suoraan muinaisuudesta, ilahduttamaan syömäväkeä. Hän istusteli neitokaisten polvilla, taputti setiä päähän ja kertoi vitsejä menneisyydestä. Osakunnan emäntä piti Trätaljalle hellyttävän puheen. Lopuksi hänet laulettiin (=työnnetiin) ulos salista. Ja lupaan: kaikilla oli tavattoman hauskaa.

Pöljää päiväkotitouhua!??

Ylioppilaselämää, siihen kuuluvia perinteitä pitää hengissä ihmisen ikuinen kaipuu toistensa seuraan, ilon tarve. Trätalja symboloi kaikkea tätä. Hän on myyttinen hahmo, josta nokkela akateeminen maailma saa voimaa ja itse vahvistusta. Trätalja on pedagogiikan oppimestari: hänestä puhutaa (historia, retotiikka), hänelle lauletaan (yhteisöllisyys), hänestä heitetään herjaa (nokkeluus, hauskuus, ilo). Ne kaikki ovat piirteitä, joita upsalalainen ylioppilaselämä tuottaa vuodesta toiseen, osakuntatradition puitteissa. Samaa iloa tuottavat osakuntasepksit. Eilen kävin katsastamassa vanhan ystävyysosakuntani Stockholms Nationin kevätspeksin "Freud". Puskateatteria parhaimmillaan, kaatuilua ja kohottamista mielenterveysteemojen innoittamana, mutta...ah niin tavattoman hauskaa! Ja mikä parasta, oli suurenmoista saada nähdä nuoret tekijät innoissaan lavalla, tekemässä yhdessä ja yleisö tempautuneena mukaan.

Mitä opimme? Ilo, hauskanpito ja yhdessä tekeminen opettavat sitä, mikä elämässä on tärkeää. Jos minkä olisin kotimainen innovaatioministeri, laittaisin kaikki opiskelijat pakolliselle puheenpito- ja speksikurssille yliopistossa. Se on oppimista elämää varten, ja samalla sen hedelmistä nauttimista!