Elämyksiä Tukholman kaupungintalossa

Eilen illalla vietin pitkän tovin Tukholman kaupungintalossa, Kungsholmenilla, Mälarin rannalla, kuuntelemassa kaupunginvaltuuston kokousta. Mitä uutta, mitä vanhaa, sopii kysyä helsinkiläisellä pohjalla? Erilaista oli ensinnäkin ympäristö: Tukholman kaupungintalo. Se lienee eräs Ruotsin tunnetuimmista rakennuksista. Talo ympäristöineen on ruotsalaisuuden pyhä symboli, joka samalla muistuttaa kaupunkinsa suuruudesta. Arkkitehti Ragnar Östbergin pitkään suunnittelema kokonaisuus vihittiin lopulta vuonna 1923. Se on rakennettu muistuttamaan "kansallisen" pitkästä historiasta Tukholmassa.

Valtuutetut ja vieraat saapuvat sisään talon päädyssä olevan vastaanoton kautta. Sinne oli koottu pieni, kiinnostava kirjasto vanhoja kunnalliskertomuksia ja -kalentereita. Pompöösillä, barokkisella, puupaneelein koristellulla hissillä kiivettiin kerroksiin, siellä oleviin käytäviin ja niiden varrella oleviin poliittisiin huoneisiin. Sain kunnian tervehtiä valtuuston puheenjohtajaa, perheyrittäjää ja meriupseeria Bo Bladholmia (m), jonka kanssa vaihdettiin muutama kohteliaisuus mineraalivettä juoden. Niiden lomassa sain kuulla valittelut siitä, että Tukholman valtuustossa ei istu yhtään professoria. Yliopistokontaktit rajoittuivat siihen, että kaupunki tarjoaa vastaanottoja juhlasaleissaan kansainvälisten tieteellisten konferenssien aikana...

Pitkiä ja komeita käytäviä pitkin (seinillä muotokuvia kuten meilläkin) vaellettiin kokoustiloihin. Valtuutetuilla on omat tilavat konttorihuoneet työntekoa varten, mikä viitannee siihen, että politiikka on täällä ammattimaisempaa kuin meillä. Tapasin keskustan valtuustohuoneistossa (!) nuoren, ensimmäisen kauden valtuutetun Per Ankersjön ja varavaltuutetut Cecilia Örnfeltin ja Lucas Forslundin. Keskusta-aate on samassa vaiheessa molemmissa pääkaupungeissa: sisääntulo on tapahtunut, mutta suuri läpimurto puuttuu. Meillä ja Tukholmassa äänestetään edelleen konservatiivisesti oikeistopuoluetta ja sosialidemokraatteja. Pienempi ympäristöpuolue on ottanut saman räksykoiran roolin kuin meilläkin....

Kaupunginvaltuuston vanhahtavanpunainen kokoussali on elämys. Jyrkille yleisölehtereille kiivetään Östbergin monumentaalisen mutta kapean tornin sisällä - heikkokuntoiset älkööt vaivautuko! Sama koskee heikkonäköisiä. Valtuuston kokoustaulujen lukeminen edellyttää vahvoja kiikareita. Lähempänä lehteripenkkejä onkin valtuustosalin näyttävä katto. Sen viikinkiromantiikasta ammentavia koristeluja sopi ihailla puuduttavien ja pitkien keskustelujen lomassa. Alhalla salissa pyörii väkeä, virkamiehiä, entisiä valtuutettuja, joilla on oikeus olla salissa ynnä muuta väkeä. Toimittajille on oma lehteri. Apulaiskaupunginjohtajat ("Borgarrådet") istuvat yhdessä omassa rivissään muun kokousväen joukossa.

Valtuustokokous eteni kuten meilläkin. Se alkoi valtuutettujen kyselytunnilla. Eilen tehtiin merkittävä päätös uuden suursataman rakentamisesta (Stockholm-Nynäshamn). Asetelmat olivat tutut: suuret puolueet kannattivat, vihreät vastustivat. Muut asiat, kriisitilanteita koskeva kommunikaatiosuunnitelma, kaupungin sisäiset uudet sähköpostisäännöt, katunimiasiat ja kysymys yritysten terveydenhuollosta, menivät läpihuutojuttuina. Illallinen nautittiin valtuutettujen ravintolassa. Poliittinen kuhina oli vähäisempää ja tarjoilusta vastasi monikulttuurinen henkilökunta - siinä ero helsinkiläiseen valtuustoruokalaan.

Suurta ja kaunista olikin nähdä kaupungintalon tunnetut sisätilat, Blå hallen (sininen sali), ja Gyllene salen (kultainen sali) tyhjinä ja iltavalaistuksessa. Matkalla asemalle loin vielä katseen kaupungintalon 106 metriä korkean tornin huipulla olevaan Ruotsin vanhaan symboliin, kolmeen kruunuun ja tornin juurella olevaan Birger Jaarlin monumenttiin. Vaikuttavaa, suurta ja kaunista kaupunkiarkkitehtuuria, pakko kateellisen tunnustaa!!