Ruotsalainen väitöstilaisuus
Helsingin yliopiston henkilöstökoulutuksen suurin tapahtuma nykyään kulkee nimellä "tohtorinvalmennuskoulutus". Kyseessä on puolen päivän tilaisuus, jonne kutsutaan viimeistelyvaiheessa olevia väitöskirjan tekijöitä. Paikalle on viime vuosina saapunut n. 100-150 henkeä, myös muista yliopistoista, kuulemaan väitöstilaisuuteen liittyvistä asioista, väittelemisen historiasta, väitöskirjan julkaisemisesta, juhlasta, pukeutumisesta jne. Kurssin suuri suosio osoittaa, kuinka keskeisenä väittely meillä on säilynyt akateemisessa elämässä. Siihen kunnolla valmistautuminen koetaan tärkeäksi.
Täällä Ruotsissa kaikki on toisin. Sain sen kokea osallistuessani familijääriin uppsalalaiseen väitöstilaisuuteen. Yliopiston päärakennuksen hienoon saliin X kokoonnuttiin kuulemaan keskustelua, joka koski Gävlen kauppiasporvareiden yhteiskunnallisen aseman ja profiilin muodostumista 1700- ja 1800-luvun taitteessa. Respondetti ja opponetti istuivat kukkakimpuin koristellulla katederilla jo valmiiksi. Päivän kunniaksi väittelijä riisui takkinsa ja heitti sen tuolin selkänojalle. Villatakkiin pukeutunut vastaväittäjä kaivoi pastilliarasian esiin. Kustos hypähti pystyyn katsomon takarivistä ja julisti tilaisuuden alkaneeksi "Hejssan hejssan alla ni som är här..." -henkisellä tervehdyksellä ja häipyi sitten samaan paikkaan seuraamaan keskustelua. Se puolestaan alkoi opponentin pitkällä yksinpuhelulla. Hän referoi siinä laajasti kirjan sisältöä, ja hankki lopuksi tälle referoinnilleen väittelijän hyväksynnän. Sopivasti sinutellen edettiin kappale kappaleelta kirjaa eteenpäin noin puolentoista tunnin ajan. Sitten alkoi varsinainen seminaariosuus. Keskusteluun osallistuivat niin arvosanalautakunnan jäsenet, yleisö, perheenjäsenet, kuin molemmat osapuolet katederilla. Kysymyksiä heiteltiin oikealle ja vasemmalle, ja lopulta jäi epäselväksi kuka väitteli ketä vastaan.
Ruotsalainen malli Uppsalassa oli kuin suuri proseminaari siirrettynä isompaan saliin. Sitten kaikki tutut halasivat kaikkia, ja yleinen tyytyväisyys vallitsi.
Tunsin suomalaisen vereni virtaavan entistä punaisempana...
Täällä Ruotsissa kaikki on toisin. Sain sen kokea osallistuessani familijääriin uppsalalaiseen väitöstilaisuuteen. Yliopiston päärakennuksen hienoon saliin X kokoonnuttiin kuulemaan keskustelua, joka koski Gävlen kauppiasporvareiden yhteiskunnallisen aseman ja profiilin muodostumista 1700- ja 1800-luvun taitteessa. Respondetti ja opponetti istuivat kukkakimpuin koristellulla katederilla jo valmiiksi. Päivän kunniaksi väittelijä riisui takkinsa ja heitti sen tuolin selkänojalle. Villatakkiin pukeutunut vastaväittäjä kaivoi pastilliarasian esiin. Kustos hypähti pystyyn katsomon takarivistä ja julisti tilaisuuden alkaneeksi "Hejssan hejssan alla ni som är här..." -henkisellä tervehdyksellä ja häipyi sitten samaan paikkaan seuraamaan keskustelua. Se puolestaan alkoi opponentin pitkällä yksinpuhelulla. Hän referoi siinä laajasti kirjan sisältöä, ja hankki lopuksi tälle referoinnilleen väittelijän hyväksynnän. Sopivasti sinutellen edettiin kappale kappaleelta kirjaa eteenpäin noin puolentoista tunnin ajan. Sitten alkoi varsinainen seminaariosuus. Keskusteluun osallistuivat niin arvosanalautakunnan jäsenet, yleisö, perheenjäsenet, kuin molemmat osapuolet katederilla. Kysymyksiä heiteltiin oikealle ja vasemmalle, ja lopulta jäi epäselväksi kuka väitteli ketä vastaan.
Ruotsalainen malli Uppsalassa oli kuin suuri proseminaari siirrettynä isompaan saliin. Sitten kaikki tutut halasivat kaikkia, ja yleinen tyytyväisyys vallitsi.
Tunsin suomalaisen vereni virtaavan entistä punaisempana...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home