Viisupuhetta ja viisukulttuuria

Suomessa on toivottu euromusiikista. Jälkipeliin on kuulunut pohdinta viisujen vastaanotosta. Kehut on otettu vastaan suomalaisen hillitysti. Vain naapurimaan Ruotsin reaktioista on pöyristytty. Turhaan. Seurasin euroviisuja Uppsalassa ja Budapestissa. Televisio välitti vain osan Areenan tunnelmasta, mutta voi vain todeta: hienot viisut! Ruudun läpi välittyi perustotuus: hyvin mietitty on hyvin järjestetty. Kokonaisuus oli elegantti, puhutteleva ja hauska. Palaset osuivat kohdalleen. Kuuluttajat Leppilampi ja Pelkonen osasivat olla kauniita, luontevia, iloisia ja hyväntuulisia.

Helsingin henki ja kuva Suomesta välittyivät hienosti inserteissä ja väliohjelmanumeroissa. Perinteinen Lappi, puukko ja karjalanpiirakka –aineisto oli hyllytetty. Tilalle oli saatu lempeää huumoria omien “kansallisten” erityispiirteiden kustannuksella. Suomalaiseen silmään kokonaisuus toimi. Helsingistä tulleet viestit kertoivat onnistumisesta ja ainutlaatuisesta tunnelmasta Suomen pääkaupungissa. Viisuviikonloppuna mahtava ilmapiiri tarttui omiin ja vieraisiin.

Järjestelykomitea ansaitsee kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Miksi tätä iloa sumentaa ylireagoiminen Ruotsin reaktioihin? Ruotsin kevät kului Ola Salo –hehkutuksessa. Viisukuumetta nostettiin koko kevät. Karsintoja järjestettiin monessa kaupungissa. Ilo purkautui iloisten smoolantilaisten Ark-poikien voittoon. Viisulla on paikkansa ruotsalaisessa mentaliteetissa jo Bellmanin 1700-luvun ajoista lähtien. Kevyt musiikki on rakentanut ruotsalaista omakuvaa samalla kun suomalaista on luotu Sibeliuksen sävelin. Evert Taube, Alice Babs ja Lill Lindfors olivat rakastettuja jo Pohjoismaissa. Abba sinetöi Ruotsin kansainvälisen maineen musiikkimaana.

Ruotsalaisessa viihdemusiikissa yhdistyvät kansallisen osaamisen kärjet: balladiperinne, hyvä liikemiesvainu ja sinikeltainen elämänilo. Abat, carolat, roxetet ja arkit on rakennettu raskaan tason vientituotteiksi. Pettymys oli kova, kun haastajat tulivat idästä. Keski- ja Itä-Euroopan sekä Balkanin musiikkiperinne on lyönyt läpi. Euroviisut eivät enää ole eheä länsieurooppalainen tapahtuma. Uusista viisumaista tulee osaavaa, kiinnostavaa musiikkia, kuten Helsinki osoitti.

On turha käydä viisusotaa Suomen ja Ruotsin väliin. Viisukuva on mediakuvaa monimuotoisempi. Moni tuttu ja tuntematon on tullut kehumaan Suomen järjestelyjä ja hienoa tunnelmaa täällä Ruotsissa. Suurempi ongelma on se, että Ruotsissa Suomen tuntemus on heikentynyt. Viisujen, jääkiekon ja yleisurheilun rinnalle tarvitaan uusia Ruotsi-Suomi –yhteyden ilmaisuja.