Sinikeltaisia värejä kansallispäivänä

Eilen vietettiin Ruotsissa kansallispäivää (nationaldagen). Helsingissä, ja muissa pääkaupungeissa, on asian kunniaksi järjestetty vastaanottoja. Ruotsin suurlähetystön juhlat ovat perinteisesti olleet hauska kesän avaus. Komeaa Kauppatorin maisemaa on voitu ihailla lähetystörakennuksen hienoista sisätiloista, usein mainion kesäsään siivittämänä. Juhlaväelle on tosin jäänyt hieman epäselväksi, mitä juhlitaan.

Ei se kovin paljon selvempää ole täälläkään, pääkallopaikalla. Ruotsin kansallispäivä 6. kesäkuuta kuuluu kummallisten "keksittyjen traditioiden" sarjaan. Alkujaan päätettiin jo vuonna 1916 viettää Ruotsin lipun päivää ja tästä päivästä tehtiin virallinen kansallispäivä vuonna 1983. Myytin mukaan - joka muistuttaa kovasti tanskalaista kertomusta - Ruotsin lippu syntyi vuonna 1157, kun Erik pyhä näki taivalla ilmestyksen: keltainen risti sinistä taustaa vasten.

Lipun tarina sellaisenaan kelpaa tietenkin juhlan aiheeksi; monissa maissa juhlistetaan erilaisia lippupäiviä, niin meilläkin Mannerheimin syntymäpäivä kulkee nykyään nimellä puolustusvoimien lippujuhlan päivä ja Juhannuspäivä on Suomen lipun päivä. Ruotsissa lipun suosio kasvoi samaan aikaan kuin muidenkin patrioottisten mielenilmausten: vuoden 1897 Tukholman suuri näyttely oli tärkeä. Unionin päättymisen jälkeen vuonna 1906 synnytettiin lippulaki. Carl Larsson teki miehen työn yhdistäessään maalauksissaan Ruotsin lipun, kotikulttuurin ja kesän heleät sävyt. Syntyi patrioottinen lataus ja tunnelma, mielikuva "ruotsalaisuudesta".

Kuudes kesäkuuta on sittemmin saanut muitakin historiallisia ulottuvuuksia ja niille on onnettu kansallisia merkityksiä. Mainittuna päivänä vuonna 1523 valittiin Gustav Vasa Ruotsin kuninkaaksi. Samana päivänä vuonna 1809 hyväksyttiin Ruotsin uusi hallitusmuoto. Juhlaan on siis syytä, noin periaatteessa.

Ruotsalaiset ovat hieman kademielisiä norjalaisille 17. toukokuun hilpeydestä ja kansallisesta yksituumaisuudesta. Täätlä jopa tehtiin kansallispäivämatkja Norjaan, paraatipaikalle katsomaan naapurimaan kansallispäivän juhlintaa. Samaa kiinnistusta en ole huomannut Suomen itsenäisyyspäivää kohtaan...

Mitä siis eilen tapahtui? Vastaan suoraan: yhtä ja toista. Edellisenä päivänä koulut loppuivat ja yö vaihtui nuorion juhlintaan. Aamulla ainakin Uppsalan kadut olivat täynnä lasinsirpaleita. Ehkä ne tuovat kansakunnalle onnea, menetiedä. Kotikaupungin kaduilla ei näkynyt tavallista suurempaa tiheyttä eikä yhteisöllisyyttä; muutama perhe pikinikkasi kaupunginpuistossa Ruotsin lippu retkikorissaan. Sen sijaan Tukholmassa kadut aktivoituvat "poliittisesta viestinnästä", kuten lehden seuraavana päivänä kirjoittivat. Ruotsalaisnatsit täyttivät tyhjat kadut "Kansan marssilla", joka kokosi oikeistoradikaaleja ja kansallisosialistisia ryhmiä maan eri puolilta. Yhteenottoja vastavoimien kanssa koettiin mm. Vaasan- ja Odenkadduilla. Vasemmistopuolue järjesti pääkaupungissa "tanssi rasismia vastaan" -tilaisuuden. Naisliike piti tilaisuuden Humlegårdenissa, aiheena väkivalta naisia kohtaan. Otsake oli sarkastisesti "Ruotsi on ihana!".

Poliittiset ongelmat tulevat esiin, kun kansallispäivä annetaan ikäänkuin ylhäältäpäin - joku täyttää tyhjät kadut ja torit poliittisella viestinnällä. Tukholmassa nähtiin ääriryhmien esiintulo.
Kansallispäivään liittyy monilla paikkakunnilla myös uusien ruotsalaisten tervetulleeksi toivottaminen. Tukholman kaupungintaloon oli kutsuttu 6000 vierasta seuraamaan kansalaisjuhlaa, jolla maahanmuuttajat otettin Ruotsin kansalaisiksi.

Kuningasperhe liikku kansallispuvussa eri puolilla maata ja maakuntia. Illalla kuningas ja kansa kohtasivat Skansenilla ja iloa jaettiin tv:n välityksellä koko kansalle. Tirkistelyhenki oli sama kuin meillä presidentin juhlavastaantoton äärellä. Skansenilla jaettiin lippuja ja laulettiin "allsång" -tradition hengessä. Ei siis kummallisempaa kuin tavallisena kesälauantaina. Poissa olivat paraatit, veteraanit, sotilaat ja ylioppilaat, valtiovalta ja kirkko. Suuremmalla tutinalla odetataankin kruuninprinsessan 30-vuotispäiviä. Hallitsijan syntymän päivät kun ovat monarkian perinteisiä "kansallispäiviä"...