Helsingin asuntopolitiikka hampaissa
Kaupungilla kiertää lausunto asunto- ja asumisen toteutusohjelmaan. Ksltk:ssa syntyi viime torstaina hyvä keskustelu, joka korkattiin auki "arvojärjestyksessä". Uusi vpj Sandbacka piti hyvän puheen "hyvä että on tavoitteita...." -tyylisesti. Hän pääsi aika pian asiaan, samaan, johon itsekin puutuin: tavoitteet eivät riitä, pitää olla jokin visio, idea, päämäärä kaupungin tulevaisuuden suunnasta. Po. konkretiaa, markkina-analyysia, sen pohtimista mille on oikeaa kysyntää ja substanssia Asia meni pöydälle, jotta ryhmissä voidaan keskustella.
Keskeinen teema liittyi asuntotyyppinen jakaumaan: pientaloja vai kerrostaloja? Asetelmat aika kaavamaisia, nyt siis niin että kerrostaloissa asutaan ahtaasti ja pientaloissa väljästi. Hgin historia opettaa, että toisinkin voisi olla. Kaavoituksessa haetaan nyt: ei joko-tai" vaan kaikkea + välimuotoja "mitä laajempi kirjo, sitä parempi tulos!" -hengessä.
Keskustalua käytiin myös siitä, olemmeko rakennusliikkeiden armoilla, mitä on tapahtunut yleishyödylliselle rakentamiselle ja III-sekorille ymv. Kansalaisten aktivoiminen ja Tukholman-malli nousi esiin, jossa väki saatu mukaan. Meillä moinen on vaikeaa, jo yksin kun ksv on niin autoritäärinen ja monet torjuvat moisen ylhäältäpäin tulevan "hei kanslaiset
talkoisiin" -komentotouhun.
Itse puhuin siitä, että lausunnossa + mietinnössä ei näy mitään siitä, mitä maailmalla tapahtuu (vrt ns Itä-Eurooppa, Aasia yma.), että kapitalimsi + mafiatouhu panee suurkaupunkeja uusiksi, suunnittelu on vapaata ja lähes kontroilloimatonta. Asialla on puolensa ja puolensa. Yksityinen kaupunkisuunnittelu ja developers on tosiasia maailman metropoleissa, jota seurauksineen ja sen "henkeä" voisi meilläkin pohtia. Helsingissä lähdetään siitä, että kaupunki omistaa & suunnittelee, kunnallinen ja julkinen = edelleen suurinta ja kauneinta, ja yksityinen on "pahaa" jollain lailla. "Kaasu on pohjassa kaavoituksessa, jotta saadaan niin paljon rakennus oikeutta kuin mahdollista!", todisteltiin virastosta. Hyvä niin!
posted by Unknown at 3:25 ip.
1 Comments:
Hyvä Laura Kolbe,
olen samaa mieltä siitä, että Suomessa arkkitehdit luottavat liiankin paljon tuntemuksiin ja sitä vähemmän tosiseikkoihin, joista yksi kuitenkin hyväksytään - rahaa - ja sitäkin lähinnä selitykseksi, miksi kävi taas hassusti. Kesällä luin kirjan Gallion, Arthur & Simon Eisner, The Urban Pattern, 5th edition, New York: Van Nostrand Reinhold Co., 1985. Saattavana TKK:n Arkkitehtiosaston kirjastossa, tuntuu vain siltä, ettei kukaan enää lue mitään. Siellä on erinomainen kaupunkisuunnitteluun liittyvä historiallinen katsaus koskien koko maailmaa sekä työkalut, joita on missäkin käytetty erilaisten ongelmien lieventämiseen sekä mielipiteitä siitä, mihin on jatkossa kiinnitettävää huomiota. Kolmekymmentä vuotta vanha teos on tässä maassa hyvin ajankohtainen, koska suurin osa siellä tärkeänä pidetyistä ongelmista ei tässä tullut edes kunnolla keskusteluun. Vastaavanlaisia teoksia on maailma täynnä, mutta eilinenkin keskustelu Lahden kaupungin asioista muistutti siitä, että usein on kysymys lehmäkaupoista kuin hyvän elinympäristön suunnittelusta.
Lisäksi uskallan väittää, että rivikaavoittaja ei edes tunne tai ei halua myöntää tulevan kansalaisen käsitystä asuinympäristöstä (puhumatta tarpeista ja haaveista).
Suunnittelussa olisi vihdoin otettava huomioon yhteiskunnallinen muutos koko laajuudessaan elämätapoihin ja stressioireisiin saakka. Kaupunki on pitkälti sitä, mikä on rakennusten välissä, ei vaan rakennus itse tai sen sisustus. Laadukkaat ja hyvin mitoitetut kadut, aukiot, kauppakeskukset, koulut ja puistot monipuolisine toimintoineen, autojen varastointi muualla kuin julkisilla tiloilla jne. ovat haasteitamme. Rakentaminen tarvitsee ohjeistusta, mutta myös porkkanoita. Maailmassa on keksitty erilaisia vero- ym. houkuttimia päästäkseen eroon slummeista ja turvatakseen hyvää elinympäristöä tuleville kaupunkilaisille.
Kiitos siitä, että keskustelu on avattu ja voimia sen jatkamiseen.
Zuzana Hrasko-Johnson
maisema-arkkitehti
Lähetä kommentti
<< Home