Sodassa kaikki on mahdollista...!

Maanpuolustuskurssi lähestyy loppuaan. Takana on kolme viikkoa tiivistä opiskelua koulun penkillä, internaattivaihe Porin prikaatissa ja soveltavaa kriisihallinnan harjoittelua. Ensimmäisellä viikolla syväsukellettiin suomalaisen yhteiskunnan kriisivalmiuteen ja puolustuvoimien tehtäviin. Toisella viikolla paneuduttiin viestintään, pelastustoimintaan ja teollisuuden varautumiseen poikkeusoloihin. Vierailuja on tehty Yleisradioon, Helsingin pelastuslaitokseen, UM:ään ja puolustusvoimien yksikköihin. On nähty uusin ja hienoin kalusto, taputettu hornetteja, istuttu tiedusteluvaunuissa ja laskeuduttu kotimaisiin miinalaivoihin. On myös saatu tuntumaa nykyvarusmiesten ajatteluun ja toimintakykyyn sekä kantahenkilökunnan arvoihin. Sanon suoraan: ei meille palkka-armeijaa!

"No siellä teille kai tuputetaan pelkää natoa", totesi kollega hieman kyynisesti kun kohdattiin kaupan kassalla. Sanoin, että eieiei natoa kylläkään, vaan konsensusta on opittu oikein kantapään kautta. Kotopohjainen yhteiskunta toimii vahvasti yhteen, erityisen perusteelliseti silloin, kun alkaa tulla uhkaa, bakteeria, terroristia ja tunkeutujaa maahan. Konsensuksen suojana on runsas valmiuslainsäädäntö. Säädökset ja asetukset se ovat jopa niin monikerroksisia, että jäin pohtimaa: kriisitilanteessa juristit kyllä rahastavat eniten!

Maanpuolustuskurssien piiloviesti on selvä - maanpuolustusmielisyyden kasvattaminen. Se onkin tässä maassa poikkeuksellisen laajalla pohjalla. Sota on läsnä suomalaisissa muistoissa, sen hyväksyn ja ymmärrän. Talvisodasta emme pääse, Jatkosota synnyttää edelleen suuria otsikoita. Mutta pakko myöntää...Porin prikaatin pohjoismaisten joukkojen jyliseviä ja paukkuvia kenttähajoituksia kypärä päässä seuratessani tunsin pikku humanistin sydämeeni hiipivän pasifistisia ajatuksia....Vaikka sodassa kaikki on mahdollista, haluan edelleen uskoa kriisinhallintaan demokratian keinoin.