Nokia, käytöstavat ja humanismin tarve

Päivän uutinen herätti kivasti aamuradiosta: Attac, globalisaatiota vastustava kansalaisjärjestö, kehottaa maailmanlaajuisesti boikotoimaan Nokiaa, Saksan Bochumin irtisanomisten vuoksi. Pienestä se voi lähteä suurenkin alamäki; nyt jää katsottavaksi onko kansanboikotille pohjaa ja meneekö nuorekkaan teknologialippulaivamme maine pesuveden mukana?

Joka tapauksessa, pakko suomalaisena tunnustaa: Nokia sai sitä mitä tilasi, rynni elefanttina lasikaapissa ja pisti kännykkänsä ampiaspesään. Irtisanomisia ei voi hoitaa noinvain, takaoven kautta ilmoittamalla, etäisesti ja tunteetta, ei missään maassa! Kuulin aikoinaan Saksassa opettaessani, että suomalaiset yritykset saapuvat paikalle vailla ymmärrystä paikallisista oloista, kevyesti ylemmyyden tuntoisina. Eräs suomalaiskonsultti, joka neuvoi meikäläisyrityksiä Saksassa, totesi suurimmaksi ongelmaksi kotopohjaisten liikemiesten välinpitämättömyyden ja herkkyyden puutteen. Firmoja perustetaan ja lakkautetaan suhdanteiden mukaan ja kuvitellaan, että ihmiset muuttavat työn perässä. Eivät muuta Saksassa, jossa sukupolvien ajan on arvostettu pysyvää osoitetta ja siihen liittyviä sosiaalisia suhteista ja kulttuuri-identiteettiä.

Bochumin tapauksessa olisi selvitty kysymällä humanistilta: mitä ja miten tehdä irtisanominen Saksassa? Olisiko se voitu välttää tai hoitaa toisella tavalla? Neuvottelemalla ja keskustelemalla? Herää viaton kysymys: missä on suuryritystemme todellinen kulttuurin tuntemus? Voisiko hienotunteisuuden ja sivistyksen, moraalin ymmärryksen liittää monikansallisten firmojemme keinovalikkoon?

Saksassa todettiin aivan oikein: sivistynyt yhtiö ei hoida asioitaan tällä tavalla! Voin vain yhtyä siihen. Sivistystä, Nokian-pojat & tytöt, opettelemaan! Koneiden takana ovat ihmiset, kulttuurinsa elävät lähettiläät. Nokian ja Stora-Enson jättämä paha maku kirvelee suussa pitkään...

Ei boikottiin, vaan barrikadeille, sanoisin!