Valoa kansalle kaupungissa

Muutaman päivän saimme nauttia valkoisesta lumesta Helsingissä. Miten kauniiksi kaikki kaupunkimaisema muuttuikaan! Valkoinen pehmentää, tekee herkäksi, nostaa mielialaa. Sitten saapui pimeä ja pohjaton märkä harmaus = suomalaisen talven uusi luonne!

Joulukuussa kävin Lissabonissa ja Berliinissä. Molemissa kaupungeissa oli mahtava jouluvalokoristelu, joka toi valon energisoimaan pimeää vuodenaikaa. Lissabonissa oli komeita, näyttäviä valoasetelmia, joiden hehkuva koristemaailma ei aivan kohtaa niukkaan esteetiikaan tottuneen suomalaisen makua...silti huikeaa 2valoa pimeyteen" -vaikutusta, kuten Berliinin mahtava valaistus Unten den Lindenillä. Sen sponsoroi näyttävästi Vattenfallet.

Kotona Helsingissä samaan aikaan muutava ruikkuvalo roikkui Espan puistossa ja Mannerheimintiellä, Aleksilla oli kaivettu perinnevalot esiin. Suloista, mutta valovoima oli kovin ohut. Pohjolan valkea kaupunki oli kuin haudasta noussut pimeä haamu. Voisiko ajatella: Lilius ja Fortum sponsoroimaan esi vuonna Helsinkiin jouluvaloa? Suurta ja jykevää valoa pimeään, omatunnon mukaan!

Toinen omalaatuinen ongelma, jossa ei tunnu olevan valoa lainkaan, koskee juutalaissyntyisen tutkijan I. Schurin väitöstä 1930-luvulla. Helsingin yliopistossa tapahtui kummallisuuksia ja väitöskirja hylättiin. Nyt tutkija Simon Muir on tuonut asian - tieteen keinoin - julkisuuteen kirjoittamalla tutkijan elämästä artikkelin ja käsittelemällä tapausta.

HS kiiruhti kysymään intellektuaaliraadiltaa, onko yliopiston rotusyrjinnän perintö ongelma? En voinut olla vastaamatta: "Ei ole ongelma – missään ei ole voitu osoittaa, että on olemassa jokin "rotusyrjynnän perintö" Helsingin yliopistossa tai muissakaan suomalaisessa korkeakouluissa. Yhden yksittäisen työn hylkäämisen perusteet eivät riitä luomaan tuota perinnettä – tapaus Schuria tulee tarkastella aikansa taustaa vasten; tausta, eli 1930-luvun loppuvuodet, ei ole kaunis eikä siloinen, sen tiedämme nyt 70-vuoden perspektiivillä.

Tiedeyhteisössä maineenpalautus tapahtuu tieteen keinoin: tutkimus arvioidaan omaa taustaansa vasten, tieteen sisäisin kriteerein. Nyt prosessi on käynnissä yhden tapauksen kohdalla; toivottavasti Schur saa ansaitsemaansa huomiota, kunniaa ja kiitosta.

Asian saama huomio osoittaa, että tiede – samalla tavalla kuin esim. media ja politiikka – on aina sidoksissa aikansa arvoihin. Niihin voimme pureutua, niitä voimme muuttaa vain olemassa kriittisiä ja intellektuaalisesti rohkeita!"

Niin tieteen keinoin ja tiedeyhteisön sisällä - meidän kulttuuriimme eivät kuulu edesmenneiden promovoiminen, maineen poliittinen palautus tai väitöskirjan hyväksyminen takautuvasti. Silti on syytä pohtia rotuennakkoluuloja, antisemitismiä ym. vaikkapa järjestämällä yliopistollinen seminaari ja "avata" tämä asia perinpohjin.