Helsinki, Riika, Lahti ja historia elää!

Kaksi viikkoa on kulunut vauhdilla. Kuukausi vaihtui kunnallispolitiikan supertunnelmissa: tammikuun viimeisenä valtuusto hyväksyi maankäytön ja asumisen ohjelman. Sen reunaehdoista käytiin kova kunnallispoliittinen vääntö. Sopuun päästiin, kuten Helsingin henkeen kuuluu. Ohjelma pyrkii monimuotoistamaan asuntotuotannon ja sävyttämään kaavoitusta. Tavoitteeksi pantiin 5000 asuntoa vuodessa. Me kaikki valtuustossa uskomme sokeasti, että kaupunkimme edelleen kansaa. Tein ponnet opiskelija-asuntojen suunnittelusta, asuinalueiden palvelutuotannon monipuolistamisesta ja ideakilpailun aikaansaamisesta Sipoon suunnittelun uudistamiseen. Jälkimmäinen on kova haaste; liitoksen valmistelu kun ei antanut suurille puolueille tähtipisteitä.

Vierailu Riikaan palautti muistiin tämän suurenmoisen kaupungin monet kasvot. Riika on todellinen metropoli Itämeren rannalla, komeampi kuin Tallinna ja Vilna. Vanha kaupunki on saatettu arvoiseensa asuun. Silti vanhan kaupungin ulkopuolella herää kysymys: mistä löytyy se uusi vauras porvaristo, joka saattaisi muun kivikaupungin kuntoon. Nyt kaupunki henkii ”takana loistava menneisyys” –tunnelmaa. Tammikuun tyhjillä kaduilla uliseva viima ja harmaus korostivat urbaanin ankeutta. Kaksi taloutta elää rinnakkain. Sama viinilasi maksaa puolet kaupungin reuna-alueilla.

Viikonloppu kului Lahden IX suomalaisilla historiapäivillä. Olin aikoinaan saattamassa tätä kaksikielistä tapahtumaa alkuun yhdessä muun muassa suurlähettiläs Heikki Talvitien kanssa. Meitä innostivat Ruotsin vastaavat päivät, ja se, että molemmat olemme kesäisin Päijät-Hämeessä. Teki mieli tehdä jotain alueen hyväksi. Lahden historiallinen museo on hienosti vastannut käytännön järjestetyistä. Nyt tavoitettiin kaikkien aikojen yleisömenestys. Kolme salia pullisteli yleisöstä ja tunnelma oli tiivis. Teemoina olivat vuoden 1808 sota, siirtolaisuus ja ulkosuomalaiset, Lahden vuosi 1918 ja Mika Waltari. Me järjestäjät pakahduimme onnesta, kun kiitoksia sateli oikealta ja vasemmalta. Kiittää pitäisi Suomea ja sen historiaa. Kun maalla on ollut värikäs menneisyys, joka vuodelle riittää merkki- ja muistovuosi ja lisää pohdittavaa. Eikä loppua näy….