sunnuntai, helmikuuta 17, 2008

Onnellinen valtuutettu...ja joskus onneton!

Viime viikolla oli sähäkkä kunnallispoliittinen viikko. Keskiviikkona 13.2. valtuustossa kyselytunnilla vastattiin muun muassa esittämääni kysymykseen siitä, miten kaupunki aikoo huomioida kevään 1918 tapahtumien muistamisen. Kysyin: Olisiko nyt tilaa sovittelevaan ja sodan kaikkia osapuolia yhdistävään muistotilaisuuteen? Kaupunginjohtaja Pajunen vastasi,
että asia kuuluu valtiolle. Kaupunki panostaa itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin 2017. Vastaus oli kuten odotin: torjuva, komealla hallintokielellä ilmaistuna.

Valtuustossa myös äänestettiin maankäyttö- ja asumisohjelmasta ja siihen liittyvistä ponsista. Kaikki ryhmäpuheenvuorossa esittämäni kolme pontta hyväksyttiin. Koska olen asiasta ylpeä, saanen laittaa ponnet oheen:

- Hyväksyessään MA-ohjelman valtuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy yhdessä opiskelija-järjestöjen ja nuorten suunnittelijoiden kanssa selvittämään mahdollisuuksia uudentyyppisen, tulevaisuutta ennakoivan, kaupunkimaisen nuoriso- ja opiskelija-asumisen suunnitteluun

- Hyväksyessään MA-ohjelman valtuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy selvittämään keinoja, joilla voidaan luoda paremmat edellytykset elinvoimaisille lähikaupoille, pienille kahviloille ja yksityiselle ravintolatoiminnalle

- Hyväksyessään MA-ohjelman valtuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy selvittämään keinoja, joilla voidaan monipuolistaa Lounais-Sipoon suunnittelujärjestelmiä ja maankäytön ratkaisija esim. ideakilpailun muodossa

Sitten käsiteltiin Helsingin kansainvälisyys -strategiaa, joka vasta kolmas aiheesta. Kuten puheessaani totesin, kummallinen asiantila kaupungilta, jonka koko olemassaolo on perustunut kansainvälisyyteen ja muutoksiin eurooppalaisessa poliittisessa tilanteessa.

Torstaina oli tiukka kaupunkisuunnittelulautakunnan (ksltk) kokous. Kaksi isoa asiaa: Kruununvuorenranta ja uusi merikaupunginosa Laajasaloon. Pakko sanoa, aika hienoa suunnittelua, lukuunottamatta sitä, että Uusikylän mahtava mökkikylä joutuu alta pois.

Tunnelma tiheni kun käsiteltiin Vuoraaren Mustavuoren. Ensin äänestettiin siitä, jätetäänkö aisa pöydälle - ei jätetty, ja oli poikkeuksellinen äänestys. Sitten kannatin Eija Loukoilan (vl) vatsaesitystä siitä, että asia pannaan jäihin ja odotetaan Sipoon ym. vaikutuksen selvittämistä. Oli selvää, että esitys ei saanut kannatusta; sen sijaan ltk hyväksyi SDP:n palautusesityksen, jolla koko asia palautettiin uuteen valmisteluun. Seuraavana päivänä HS oli kääntänyt takkinsa: nyt annettiin risuja niille, jotka kampesivat esitystä vastaan ja toivoivat aikalisää, ja ruusuja niille, jotka kovan ja tiiviin asuntorakentamisen linjoilla. Näin se saatiin taas maan päälehti sosialidemokraattien kovaa ja betonista kunnallispolitiikkaa tukemaan!