Ukraina sielussamme!

Ensimmäisenä Kiovassa, Ukrainan pääkaupungissa, pistää silmään aivan mahtava liikenne. Norsujen kokoiset autot täyttävät ajoväylät ja jalkakäytävät. Megakulkuneuvoja parkkeerataan surutta kaikkialle – auto on täällä kuningas! Liikennevalot kohtelevat autoja ruhtinaallisesti, kun kävelijöille on varattu muutama kymmenen sekuntia leveiden ja vilkkaiden katujen ylittämiseen. Komeat autot symboloivat varallisuutta, ja varallisuus uutta aikaa! Filosofia on selvä: niillä joilla rahaa on, tulee voida siitä nauttia. Muut, köyhemmät ja kurjemmat, korjatkoon luunsa alta pois!

Euroopan historian oppituolin opintomatka Ukrainaan, Kiovaan ja Lviviin alkoi viime viikon keskiviikkona suopeissa tunnelmissa. Ilman oli kaunis, lentomatka yllättävän lyhyt, ukrainalaiset periaatteessa ystävällisiä…tai no...eivät nyt ainakaan suorastaan töykeitä matkailijoita kohtaan. Kiova oli vilkas ja iso kaupunki, hyvässä vedossa, dynaamisen oloinen, täynnä historian muistumia alueen antiikkiin palautuvasta historiasta, slaavilaisuudesta ja ortodoksisuudesta. Lviviin menimme viikonlopuksi mukavilla yöjunilla, joiden laatu ja turvallisuus oli parempi kuin Suomessa. Tämä Galitzian hyvin säilynyt pääkaupunki on yhä komeaa muistumaa Ukrainan ”eurooppalaisesta” historiasta. Kaupungissa tuntuu Puolan ja Itävallan vaikutus ja katolisuus, yliopiston ja oppineisuuden pitkä läsnäolo.

Kiovan editse kulkee mahtava Dniepr. Suuret joet valuvat etelään ja Dniepr on ollut pääasiallinen kauppareitti - nyt se on myös sähkövoiman tuottaja. Muutoin maasto ja maisema pitää sisällään vuoristoa: Karpaatit ovat lännessä, Krimin vuoret etelässä. Siinä välissä on tasamaata, vaihdelleen metsäisten alueiden kanssa. Sitten on paljon hyvää maanviljelysmaata – chernozem – mustaa maata on pääosin Keski-Ukrainassa. Ukraina on suurin maa Venäjän jälkeen Euroopassa: 603 700 m2 ja noin 47 milj. asukasta. Vilja on ollut sen pääasiallinen "kulta", vaurauden lähde.

Maassa on aukeaa maastoa ja suojelevia metsiä. Ukraina on myyttinen rajamaa, jolla on usein kahdet kasvot, kaksi menneisyyttä. Rinnan vaikuttavat roomalais-katolisuus ja ortodoksisuus, etelässä islam. Ukrainaa kutsutaan ”Vähävenäjäksi”: suuri osa siitä kuului jo 1700-luvulla laajentuvan Venäjän imperiumiin ja sittemmin Neuvostoliiton valtioon. Nykyinen maa-alue vastaa suunnilleen Ukrainan etnisten kansojen asutuksen rajoja. Ukrainassa on aina ollut vähemmistöjä: juutalaisia, puolalaisia, venäläisiä jne.

Me kävimme katsomassa miten historiaa tuotetaan maassa, jolla on pitkä menneisyys, mutta lyhyt valtiollinen itsenäisyys. Koska ukrainalaiset ovat olleet valtioton etninen ryhmä, ei maassa ole kokemusta pitkästä valtiorakentamisen historiasta. Nykyiset rajat ovat Stalinin politiikan tuote, johon tuli muutamia aluevalloituksia 1939–1945 ja Hruštševin päätös: Krimin niemimaa liitettiin Ukrainan osaksi 1954. Alueiden politiikka on ollut hajanaista ja sattumanvaraista, mutta monet ilmiöt alueella voidaan tulkita ukrainalaisiksi. Näitä ovat Kiovan prinssien kääntyminen kristinuskoon, kasakkasota puolalaisia vastaan, juutalaisen Hasidismin syntyminen, Krimin sota ja Tsernobylin onnettomuus. Ongelmana on, että samat ilmiöt katsotaan kuuluvaksi myös Venäjän ja/tai N-liiton historiaan – nyt kiisteltiin siitä, kenelle kuuluu kirjailija Nikolai Gogolin (ukrainaksi Mykola Hohol) muiston vaaliminen, synnyinseudulle Ukrainassa vai Venäjälle, jossa Gogol teki elämäntyönsä.

Ukrainan historiassa ongelmana on jatkuvuuden puute. Keskeinen on kysymys siitä, miten sitoa monikulttuuriset kertomukset osaksi Ukrainan valtionrakentamista? Lopputuloksena on se, että moderni ukrainalainen kansallistunne pikemminkin syntyi imperiaalisten valtiorakentamishankkeiden varjossa kuin muovasi niitä. Ukrainan ”kansakunta”, nation on natsiia. Sillä on erilainen merkitys kuin lännessä. Se ei ole valtiokokonaisuus, vaan ihmisten muodostama etninen yhteisö, jossa yhteinen alkuperä, kieli ja kulttuuri yhdistivät. Kun vuonna1900 Ukrainan alue oli jaettuna Venäjän ja Itävallan kesken, natsiia perustui kieleen ja kulttuuriin. Siihen se perustuu edelleenkin. Nationalismi kehittyi omalla tavallaan: alkuvaihe 1840-luvulla tapahtui kulttuurin ja kielen tunnuksin, 1900-luvun alussa politiikan parissa ja vasta 1990-luvulla valtiollisin tunnuksin. Vuoden 2004 oranssin vallankumouksen jälkeen nousi demokratian ideaali. Ukrainassa tulee mieleen Suomi – ja maamme parempi herraonni. Matkailu tällä kertaa todella avarsi!