Suomi 90-vuotta itsenäisyyttä ja itsepäisyyttä?

Iloisen vartin - 5.12. - "sinisen ja valkoisen" innoittamana sopii pohtia kysymystö onko Suomi itsenäinen ja vapaa:
Suomi on valtiosääntöoikeudellisessa mielessä itsenäinen ja vapaa maa, "Suomi on täysivaltainen tasavalta" kuten vuoden 2000 perustuslaissa todetaan. Perustuslaissa näkyy kansanvaltaisuus (valtiovalta kuuluu kansalle), oikeusvaltioperiaate (oikeus osallistua), vallan käytön perustuminen lakiin sekä selkeä valtiolluisten tehtävien jako ja parlanteraismi.

Perustuslain kirjaimesta on pieni hyppäisy siihen, miten itsenäisyyttä ja vapautta toteutetaan Suomen sisällä. Suomesta tuli kansakunta ja itsenäinen valtio Ruotsin ja Venäjän rajamaastossa. Maa on saanut toimia sekä lännen etuvartiona että idän etupiirinä. Suomi on ainoa Itä- ja Keski-Euroopan maista, joka on 1900-luvulla saanut jatkaa keskeytyksittä valitsemallaan poliittisella linjalla, myös EU:n jäsenenä. Se ei olisi mahdollista ilman valtiollista itsenäisyyttä.

”Kansallista omakuvaa” on silti sopeutettu ulkoinen paineen muuttuessa. Sisäinen vapaus ja henkinen itsenäisyys ovat 90-vuoden aikana muovautuneet ulkoisen ikeen, uhan, alla. Suomesta on tapana puhua monin myyttisin ilmaisuin. Kuva rajamaasta idän ja lännen välisenä siltana on vahva. Silta -metafora on mainio: Suomessa ylipääseminen on tärkeämpää kuin pysähtely ja kohtaaminen sillalla, tilanteen pohtiminen ja avoin keskustelu, toiseuden sietokyvyn kasvattaminen.

Vapaussota-kansalaissota ja kylmä sota synnyttivtä maahamme henkisen kaksijakoisuuden. "Punainen" ja "valkoinen" säätelevät edelleen kanslaiskeskustelua ja politiikka: vain toisen tulkinta kelpaa kulloinkin totuudeksi. Ulkopolitiikassa tarpeellinen konsensus ja siihen kuulunut homogeenisuuden paine on samalla murentanut yhteiskuntaa sisältäpäin. Kun Suomen itsenäisyyden säilyttäminen on lunastettu (kolmasti) verellä, ei ole syntynyt sellaista länsimaista mentaalista ilmapiiriä, joka vahvistuisi debatista, erilaisista mielipiteistä ja dialogista. Uhrilla on hintansa. Yhteisöllisyys rakentuu ylhäältäpäin; se ei korosta todellista vuorovaikutusta ja yhteisöllisten muistojen monisointuisuutta.

Tässä kuten monessa muussakin asiassa, panen toivoni nuorisoon. Se on vapaa historian muistoista ja voi raketaa suhteensa itsenäisyyteen "tyhjältä pöydältä".