Ruokaa, ruokaa....enemmän pohjoismaista ruokaa
Tällä viikolla puhutaan ruoasta, suomalaisesta ja pohjoismaalaisesta. Helsingin yliopistoon perusteilla oleva ruokakulttuurin professuuri on saanut väen liikkeelle. Helsingin kaupungin kulttuuritoimen alaisuudessa suunnitellaan suomalaista Ruokakulttuurikeskusta. Vedän tiistaina Hanasaaressa kohtalaisen vaativaa asiantuntjoiden paneelia, joka pohtii kelpaako 'pohjoismaisuus' ruoan vientivaltiksi. Yhteinen hanke on Ny Nordisk Mat. Oma näkemykseni on, että ei kelpaa...me pienemmät maat jäämme suurten & kauniiden, Tanskan ja Ruotsin alle. Lisäksi: on kovin vaikeata hahmottaa, mikä olisi yhteistä pohjoismaista ruokaa ja sen ympärille rakentuvaa kulttuuria. Hapansilakat ja kalakukko? Kuivattu lammas ja mämmi? Tanskalaiset voileivät vai ruotsalainen voileipäpöytä? Kuka päättää marssijärjestyksen?
Mainiota silti on, että ruoasta puhutaan, eikä vain siitä, vaan aterioinnista, ruoan tuotannosta, laadusta, sen valmistamisesta ja niin...nauttimisesta. Siinä pohjoismaat eivät ole kovin vahvoilla. Meillä ruokaan ja syömiseen on liittynyt niukkuutta ja sen myötä paljon kieltoja, ankaraa kiitollisuutta, nöyryyttä ja moralismia. Eteläeurooppalaiset ihmettelevät, kun luterilaiset kiittävät ruoasta. Välimeren maissa ei turhia kiitellä, vaan ruoasta puhutaan, sillä herkutellaan, sitä analysoidaan, nautitaan ja iloitaan, yhdessä syömisestä.
Mainiota silti on, että ruoasta puhutaan, eikä vain siitä, vaan aterioinnista, ruoan tuotannosta, laadusta, sen valmistamisesta ja niin...nauttimisesta. Siinä pohjoismaat eivät ole kovin vahvoilla. Meillä ruokaan ja syömiseen on liittynyt niukkuutta ja sen myötä paljon kieltoja, ankaraa kiitollisuutta, nöyryyttä ja moralismia. Eteläeurooppalaiset ihmettelevät, kun luterilaiset kiittävät ruoasta. Välimeren maissa ei turhia kiitellä, vaan ruoasta puhutaan, sillä herkutellaan, sitä analysoidaan, nautitaan ja iloitaan, yhdessä syömisestä.
Suomi on muuttunut viime vuosikymmenten aikana, samoin ovat muuttuneet ruokatottumukset. Varsin nopeasti on siirrytty maatalousvaltaisesta moderniin urbaaniin syömiseen. Muutto kasvukeskuksiin on sekoittanut alueellisen ruokaperinteen. Kulutuserot ovat tasaantuneet; samaa ruokaa syödään maan eri osissa, maalla ja kaupungissa. Kiinnostavaa silti on, että uutuuksien jatkuvassa tulvassa perusraaka-aineet, maitotuotteet, peruna ja leipä, ovat säilyttäneet asemansa. Elintason noustessa uudet ongelmat ovat ajankohtaisia: niukkuuden aiheuttamat sairaudet ovat vaihtuneet yliravitsemuksen aiheuttamiin elintasosairauksiin.
Monikulttuurisuus näkyy siinä, miten hyvin vieraan ruokavaikutteet on omaksuttu osaksi arkipäivän syömistä. Ristiriita syntyy siitä, että arkiruoka näyttää toiselta kuin Suomi-kuvan ruokasuomalaisuus. Pizza on korvannut lihakeiton, kebab ruisleivän, oliiviöljy voin ja riisi perunan.
posted by Unknown at 11:20 ip.
1 Comments:
Suomalaista ruokakulttuuria edustaa ainakin sahti. Nyt kun sinut on palkittu mökkiläisenä (onneksi olkoon!) ja mökkisi sijaitsee perinteikkäässä sahtikunnassa, olisi kulttuuriteko saada sahti osaksi sysmäläistä, ja suomalaista, ruoka- ja ravintolakulttuuria. Jostain syystä edes Sysmästä sahtia ei onnistu ostamaan (paitsi vierteenä...). Sahdin hienous tunnistetaan kansainvälisesti kyllä, mutta Suomessa sen asema on näkymätön. Sahdin vientiä tuskin on edes harkittu. Harmi.
Lähetä kommentti
<< Home