Helsinki - kuninkaiden vai keisareiden kaupunki?

Arvovaltainen herrakunta on keksinyt ehdottaa Helsinkiin, tarkemmin sanottuna Kasarmintorille, muistomerkkiä pystytettäväksi Suomen ja Ruotsin yhteisen 600-vuotisen historian kunniaksi. Kuten tapana on, vuorineuvokset ja professorit edellyttävät Helsingin kaupungin olevan aloitteellinen. Ilmoitan nyt heti, vaikka en olekaan asianosainen, että meillä päin on ollut sellainen tapa, että kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat aktiivisia - kaupungin rooli on ollut vastaanottojan. Se esittää muistomerkille paikkaa, huolehtii perustuksista jmv. Vain muutamassa tapauksessa Helsinki on itse ryhtynyt koristelemaan torejaan ja katujaan patsailla.

Viisas järjestelmä, sanon suoraan. Näin taataan muistamiselle kirjoa, ja ennekaikkea..maksajat saadaan muualta! Mitä tulee kuninkaanvallan ajan historian muistamiseen Suomen pääkaupungissa, herrat ovat oikeassa. Kovin paljon täällä ei ole mitään, joka viittaa aikaan ennen vuotta 1808. Tähän viittasin itsekin pohtiessani kesäkuussa Yliopistolla purjealus Gothenburgin vierailuun liittyvävällä yleisöluennolla sit'ä, onko Helsinki kuninkaiden tai keisareiden kaupunki.

”Helsinki keksittiin 1500-luvun puolivälissä”, aloittavat yleensä Helsingin historiaa kuvaavat kertomukset, luoden siten kaupungille myyttisen alkukertomuksen. Helsingin varhaisvaihe muistuttaa tyypillistä eurooppalaista kaupunkitarinaa. Helsingillä oli voimakastahtoinen perustajansa, kuningas Kustaa Vaasa, Ruotsin suurvallan rakentaja, joka asemoi Helsingin meri- ja satamakaupungiksi.

Vantaanjoen suujuoksulle noussut Helsingin (Helsingfors) perustettiin vauraan Tallinnan kilpailijaksi, itä-länsi- ja sisämaankaupan välityspaikaksi. Kilpailuasema menetti merkityksensä, kun Viro antautui 1561 Ruotsille. Helsingin perustamistarina korostaa meriyhteyksiä. Kaupungin 1640 vahvistetussa vaakunassa kuvattu vesi kertoo sijainnista ja vene viittaa siirtokuntahistoriaan, kalastukseen, laivaliikenteeseen ja kauppaan.

Helsingin varhainen menneisyys on lähes hävinnyt. Vanha kaupunki ulottui nykyiseltä Hämeentieltä Arabian teollisuusalueelle. Menneisyyden maamerkit on alueelta helppo löytää. Kustaa-kunikaan muistoa kunnioittamaan pysytettiin kesäkuussa 1950 kaupungin 400-vuotismuistomerkki. Sen perusosan muodostaa mustasta graniitista tehty kivimuuri. Siinä on kuninkaan kohokuva ja teksti: ”Tälle paikalle perusti Kustaa Vaasa Helsingin kaupungin v. 1550”. Vanhan puisen kirkon perustukset kaivettiin esiin yllämainituissa kaivauksissa 1930-luvulla. Kauppiaan ja rikkaan raatimiehen Hans van Sandenin haudan ympärille on rakennettu pieni aita. Hauta sijaitsee tuolloisen pienen puisen pääkirkon koillisnurkassa.

Näiden muistomerkkien äärellä on pakko myöntää: Helsingin vanhin menneisyys on rakennettu pienistä murusista. Kaupungin asema kuninkaanvallan aikana ei ollut keskeinen. Tukholma hallitsi ulkomaankauppaa ja se oli kaupunkiverkoston keskus. Ruotsin kaupungit jaettiin merkantilistisen talouspolitiikan mukaisesti tapuli- ja maakaupunkeihin. Täysi tapuli takasi vapaata oikeuden suoraan ulkomaankauppaan; tämä oikeus Suomessa oli vain Turulla, Helsingillä ja Viipurilla. Silti suurvaltakauden Pohjanmaan kauppakaupungit ovat suomalaisen kaupunkikulttuurin perusta. Vaurauden lähteet eli terva, kalastus, merenkulku, laivanrakennus ja laivanvarustus, näkyvät edelleen näiden kaupunkien omakuvassa.

Helsingin historiaan merikittävimmin vaikutti Sveaborg eli uusi linnoitus. Se rakennettiin 1700-luvulla ja kelpaa sellaisenaan Ruotsin ajan "muistomerkiksi". Suomen sodan puhjetessa 1808 oli Helsingin varuskuntajoukkoja vain pataljoonan verran. Kun venäläiset hyökkäsivät kaupunkiin, oli vastarinta ohutta. Vaikka Helsinki säästyi sodan tuhoilta, tuhosi sen tuli. Sotilaspoliittinen lähtökohta oli selvä. Suomen suuriruhtinaskunnan uutta pääkaupunkia suunniteltiin maan siviili- ja sotilashallinnon keskukseksi ja Venäjän keisarikunnan näyteikkunaksi länteen.

On selvää, että historian monikerroksisuuden tulee näkyä. Silti, tässä olisi oiva mahdollisuus antaa aikamme taitelijoiden tulkita menneisyyttä, suomalaisuutta, ruotsalaisuutta ja venäläisyytä tässä kaupungissa. Siksi: kunnon muistomerkkikilpailu pystyyn!