Töölönlahden paviljonki ja kunnallispolitiikan hautajaiset
Eurooppa syksyllä 1945. Maanosamme on pommitettu ja raunioina. Uudelleenrakennuskomiteat polkaistaan pystyyn ja kaupunkien suunnittelu alkaa. Haetaan paremman, modernimman ajan tunnuksia – ja samalla kosketusta menneisyyteen. Tuhotuissa taajamissa arvorakennuksia entisöidään ja vanhoja kirkkoja kunnostetaan. Jopa kokonaisia kaupunkeja rakennetaan vanhan mallin mukaisesti, kuten Varsovan tai Leningradin kohdalla tapahtui. Historia nähtiin arvona ja ylpeyden aiheena.
Helsinki syksyllä 2008. Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyy 28.8. lausunnon yksityisen hakijan tanssilavasta, joka pystytetään Töölönlahden alueelle asemakaavan poikkeusluvalla. Se merkitsee palon jäljiltä olevien makasiinien purkamista. Päätöstä perustellaan sillä, että esitys on ”käyttötarkoitukseltaan asemakaavan toimintoja koskevan määräyksen mukainen” ja paviljonki on ”arkkitehtoninen kokonaisuus”.
Kaksi viikkoa sitten kun asia tuli ensimmäistä kertaa lautakuntaan, asetuin puolustamaan vastustavia näkemyksiä. Pyysin asian pöydälle viikoksi. Viime torstaina kokousaikaan olin Ranskassa ja varamieheni Antero Alku teki lautakunnassa vastaesityksen. Se kuului seuraavasti: ”Lautakunta toteaa, ettei jäljellä olevan makasiinirakennuksen purkaminen ja poikkeamisluvassa haettu rakentaminen ole voimassa olevan asemakaavan ja sen periaatteiden mukaista tai poikkea niistä vain vähäisesti vaan kyse merkittävästä poikkeamisesta. Sen vuoksi lautakunta ei katso olevan aihetta poiketa voimassa olevasta asemakaavasta.”.
Ei ollut mikään yllätys, että esitys kaatui äänin 5-4. Kunnallispolitiikan betonipuolue eli kokoomus ja demarit voittivat jälleen kerran! Pulinat siis pois ja kansa tanssimaan Pekka Niskan tanssilavalle. Mitä valitan? Valitan siksi, että makasiinien purkua puoltava lausunto loukkaa kunnallispolitiikan henkeä. Kun aikoinaan musiikkitalosta ja alueen kaavasta päätettiin edellisen valtuuston aikana, päästiin kompromissiin. Uusi kulttuuritalo tulee, mutta merkittäviä fragmentteja vanhoista makasiineista säilytetään. Makasiineja puolustaneen kansanliikkeen tuolloinen tahtotila oli vahva ja sitä kunnioitettiin! Ideana oli luoda alueesta kaikkien kansalaisten yhteistä ja avointa tilaa.
Pienen päätöksen takaa pilkistää iso asia. Nyt raivaustraktorit kutsutaan paikalle hipsutteluperiaatteella eli asemakaavan poikkeusluvalla. Jos sotien tuhoamista, mutta nopeasti entisöidyistä keskiajan kirkoista jotain opimme, niin sen, että osittainen tulipalo makasiineilla ei estä rakennuksen kunnostusta. Sopii myös kysyä kunnallisen päätöksenteon moraalin perään perään: onko asemakaavaan sidotulla suojelulla mitään poliittista virkaa? Töölönlahden asemakaava oli kunnallispoliittinen kompromissi, jossa jokainen osapuoli sai jotain. Poikkeamislupa pyyhkii kaiken tämän ja paljon muuta suoraan viemäriin!
Töölönlahti on suomalaisen kaupunkisuunnittelun onneton tihentymä. Valmista ei tule, vaikka peistä on väännetty jo kohta sata vuotta. Alueella oleva kaunis puisto on nyt tuhottu ja rakennuksia nousee kuin nakkikioskeja raitille. Kokonaisnäkemys puuttuu. Jos Töölönlahden alue jotain symboloi, niin tasavaltaisen Suomen demokratian kriisiä. Päätökset syntyvät jossain muualla kuin asukkaiden tahtotilan synnyttämänä. Tanssimalla ei Suomen pääkaupungin paikkaa Euroopassa kuitata!
Helsinki syksyllä 2008. Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyy 28.8. lausunnon yksityisen hakijan tanssilavasta, joka pystytetään Töölönlahden alueelle asemakaavan poikkeusluvalla. Se merkitsee palon jäljiltä olevien makasiinien purkamista. Päätöstä perustellaan sillä, että esitys on ”käyttötarkoitukseltaan asemakaavan toimintoja koskevan määräyksen mukainen” ja paviljonki on ”arkkitehtoninen kokonaisuus”.
Kaksi viikkoa sitten kun asia tuli ensimmäistä kertaa lautakuntaan, asetuin puolustamaan vastustavia näkemyksiä. Pyysin asian pöydälle viikoksi. Viime torstaina kokousaikaan olin Ranskassa ja varamieheni Antero Alku teki lautakunnassa vastaesityksen. Se kuului seuraavasti: ”Lautakunta toteaa, ettei jäljellä olevan makasiinirakennuksen purkaminen ja poikkeamisluvassa haettu rakentaminen ole voimassa olevan asemakaavan ja sen periaatteiden mukaista tai poikkea niistä vain vähäisesti vaan kyse merkittävästä poikkeamisesta. Sen vuoksi lautakunta ei katso olevan aihetta poiketa voimassa olevasta asemakaavasta.”.
Ei ollut mikään yllätys, että esitys kaatui äänin 5-4. Kunnallispolitiikan betonipuolue eli kokoomus ja demarit voittivat jälleen kerran! Pulinat siis pois ja kansa tanssimaan Pekka Niskan tanssilavalle. Mitä valitan? Valitan siksi, että makasiinien purkua puoltava lausunto loukkaa kunnallispolitiikan henkeä. Kun aikoinaan musiikkitalosta ja alueen kaavasta päätettiin edellisen valtuuston aikana, päästiin kompromissiin. Uusi kulttuuritalo tulee, mutta merkittäviä fragmentteja vanhoista makasiineista säilytetään. Makasiineja puolustaneen kansanliikkeen tuolloinen tahtotila oli vahva ja sitä kunnioitettiin! Ideana oli luoda alueesta kaikkien kansalaisten yhteistä ja avointa tilaa.
Pienen päätöksen takaa pilkistää iso asia. Nyt raivaustraktorit kutsutaan paikalle hipsutteluperiaatteella eli asemakaavan poikkeusluvalla. Jos sotien tuhoamista, mutta nopeasti entisöidyistä keskiajan kirkoista jotain opimme, niin sen, että osittainen tulipalo makasiineilla ei estä rakennuksen kunnostusta. Sopii myös kysyä kunnallisen päätöksenteon moraalin perään perään: onko asemakaavaan sidotulla suojelulla mitään poliittista virkaa? Töölönlahden asemakaava oli kunnallispoliittinen kompromissi, jossa jokainen osapuoli sai jotain. Poikkeamislupa pyyhkii kaiken tämän ja paljon muuta suoraan viemäriin!
Töölönlahti on suomalaisen kaupunkisuunnittelun onneton tihentymä. Valmista ei tule, vaikka peistä on väännetty jo kohta sata vuotta. Alueella oleva kaunis puisto on nyt tuhottu ja rakennuksia nousee kuin nakkikioskeja raitille. Kokonaisnäkemys puuttuu. Jos Töölönlahden alue jotain symboloi, niin tasavaltaisen Suomen demokratian kriisiä. Päätökset syntyvät jossain muualla kuin asukkaiden tahtotilan synnyttämänä. Tanssimalla ei Suomen pääkaupungin paikkaa Euroopassa kuitata!
posted by Unknown at 11:11 ip.
2 Comments:
Hyvä lautakuntaystävä Laura,
juttua lukiessani mietin, että voi sitä lautakunnan makasiini asian esittelytekstiä ja käytyä keskustelua noinkin tulkita - tarkoitushakuisesti ja kielellisesti lennokkaasti. Silloin saa kyllä valkoisenkin näyttämään mustalta.
Lautakunta tai oikeammin kaupunginhallitus,joka poikkeusluvan myöntää ei suinkaan lähtenyt purkamaan Makasiinipuistoon suunniteltuja rakennuksia, sen teki makasiinien palo runsas vuosi sitten.
Laura Kolbe jätti tarkoitushakuisesti kertomatta, että Museoviraston lausunnossa ei edellytetä palossa tuhoutuneiden jäännösten säilyttämistä. Radiohaastattelussa kuulin, miten viraston johtaja Härö totesi jäljelle jääneen makasiinipätkän suojeluarvon menneen palon myötä. Valtaosa makasiineistahan tuhoutui palossa. Mutta jos Helsinki haluaa, se voi säilyttää jäljelle jääneen osan rauniomuistumana.
Lisäksi lautakunnalle esiteltiin VTT:n asiantuntijalausunto,missä oli tutkittu palossa tuhoutuneen makasiinipätkän rakentamiskelpoisuutta samoinkuin tuhoutuneiden ja purettujen makasiinirakennusten tiilien käyttömahdollisuutta uusiorakentamisessa. Asiantuntijoiden mielestä palon jälkeen pystyyn jäänyttä osaa ei voida käyttää kantavana rakenteena ja purkutiilienkin kohdalla on ongelmia ja niiden käyttö voisi olla vain valikoiden mahdollista.
Näiden tosiasioiden perusteella lautakunnassa käytiin keskustelu kaupunginhallitukselle annettavasta lausunnosta. Antero Alkun ym. vähemmistöön jääneiden mielestä näin ei olisi pitänyt tehdä.
Olen pahoillani, että joku porukka poltti VR:n makasiinit ja näin myös Makasiinipuistoon suunniteltujen rakennusten käyttö mahdollisuudet menivät.
Laura Kolben dramaattinen veto Helsingin tanssittamisesta Eurooppaan, tuntui yliampuvalta. Kyllä Töölönlahden keskeinen sisältö ja merkitys tulee olemaan musiikissa ja taiteessa. Voi olla, että joidenkin sofistikoituneiden mielestä tanssimakasiini Töölönlahdella on liian rahvaanomainen.
Maija Anttila, kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja
Kirjoitin tällaista muutama päivä sitten:
Helsingin rakentamispolitiikka on nousukasmaista, kannattaisi panna jäitä hattuun, ettei tarvitsisi hävetä myöhemmin, kuten oma sukupolveni tekee.
Makasiinien polttamattomalla osalla on valtava merkitys niille, jotka jotakin demokratiasta ja abstraktista symbolikielestä ymmärtävät.
Jos makasiinin loppurakenteista tehtäisiin vaikka ruhjoutuneen demokratian symboli ja muistomerkki ja pantaisiin aita ympärille Mona-Liisan tapaan, niin
että joku p...nen ei keksisi panna sytykkeitä nurkan alle toistamiseen.
Anne Mattila-Borg
Lähetä kommentti
<< Home