Vielä kerran: yliopisto ja kaupunki

Tällä viikolla olen Ranskassa Lyonissa, Euroopan kaupunkihistorian konferenssissa, pohtimassa yliopiston ja kaupungin välisen suhteen historiaa. Viime viikolla pääsin kärpäseksi katonreunaan seuraamaan, kun Helsingin kaupungin elinkeinojohtaja tapasi nuoria ylioppilasjohtajia. Aiheena oli yhteinen kiinnostus Suomen pääkaupunkia kohtaan – kiinnostus, jonka juuret ovat vanhaa alkuperää. Helsinki luotiin tavallaan yliopistokaupungiksi 1800-luvulla; Yliopiston keskeinen asema kaupunkikuvassa osoittaa tämän keskeisyyden.

Yliopisto on eurooppalainen menestystuote, joka on levinnyt maailmalle. Yliopistot ovat joutuneet yli tuhatvuotisen historiansa aikana mukautumaan mitä erilaisimpien yleisten ja yhteiskunnallisten vaatimusten alle. Niistä on tehty yhden aatteen tai ideologian äänitorvia. Korkeimmalta opetusta ja tutkimukselta on edellytetty tuottavuutta, kulttuurista pääomaa tai alueellista voimavaraa. Yliopistojen piirissä on tuotettu nationalismia ja sosialismia, muista ismeistä puhumattakaan.

Suomessa valtiolla on ollut vahva intressinsä korkeimman opetuksen järjestämiseen. Sellainen kuuluu yliopistomme perushenkeen. Kun oppineisuus, tieto ja tutkiminen alkoivat nauttia laajempaa arvostusta, ryhtyivät kaupungit, alueet ja hallitsijat kilpailemaan yliopistoista – ja kilpailevat yhä yliopistojen avulla. Suomessa monipuolinen akateeminen rakennusperintö leimaa vahvasti korkeakoulukaupunkien katukuvaa. Monet rakennukset Turussa, Helsingissä, Oulussa, Jyväskylässä, Lappeenrannassa jne. ovat osa kansallisen arkkitehtuurin historiaan.

Kaupunki ottaa vastuuta nyt kun valtiollinen on saanut uuden roolin. Korkein opetus on jäänyt 70-lukulaisiin kehittämis-, tehostamis- ja keskittämistavoitteisiin eli aikaan, jolloin yliopistot olivat suunnitelmatalouden tukipilareita. Tänään puhe yliopistosta on ollut joko puhetta huipuista tai saarnaa opetuksen tehostamisesta. Suomalaiset eivät ole yksin. Yliopistojen kriisistä puhutaan kaikkialla. Yhdysvalloissa on selvitty kovan rahan avulla; aivoja, osaajia voi ostaa. Meillä Euroopassa korostetaan yliopistojen akateemista perustehtävää, opetuksen ja tutkimuksen ykseyttä.

Kaupunki ja yliopisto tarvitsevat toisiaan – ne elävät toisistaan. Nyt kun kansalliset korkeakoulut kilpailevat toistensa kanssa, on Helsingillä mahdollisuutensa. Se on Suomen merkittävin kaksikielinen koulukaupunki. Tässä kaupunkitilassa on kasvatettu sivistyneistä ihmisiä. Huippuja alkoi syntyä, kun opettajat ja ylioppilaat saattoivat keskittyä perustehtäväänsä, tutkimiseen, opettamiseen, oppimiseen, sivistykseen. Syntyi liikettä, uutta. Säväys siitä oli paikalla perjaintai-ilta, kun Taiteiden yössä Vanhalla pohdittiin 60-luvun merkitystä. Tuolloin todella innovoitiin - huipusti!