Köyhä mutta sexikäs: Berliinissä näkyi Helsinki

Olen juuri palannut oppilaitten kanssa Berliinistä, professoriurani ensimmäiseltä omalta, viiden päivän opintomatkalta. Matka liittyi seminaariini ja kaupunkihistorialliseen luentosarjaan; mukana oli 13 opiskelijaa ja kolme väitöskirjan tekijää. Mainio ryhmä! Monille vierailu Saksan pääkaupunkiin oli ensimmäinen. Sitä suurempi oli innostus ja omakohtaisen näkemisen ja kokemisen riemu. Suurkaupunkia tulee hengittää kaikilla (omilla) aisteilla. Muiden ottamat kuvat eivät riitä. Kiertelimme maan alla (bukkerit), päällä ja ilmassa, katsomassa uusia ja uusvanhoja nähtävyyksiä. Oppilaat olivat valmistautuneet kohteisiin omin esitelmin. Ne olivat hyviä, innostavia ja hauskoja! Jokainen oppi toiselta jotain.

Berliini muuttuu koko ajan. Tyhjät tilat idän ja lännen välissä ovat täyttymässä. Uusia lasipalatseja nousee, superrakennuksia tulee vanhojen tehdanrakennusten ja varastojen tilalle jne. Kaupunki houkutelee väkeä maailman eri puolilta. Syntyy synergiaa ja dynamiikkaa, liikettä ja tapahtumaa. Berliini on seksikäs, mutta juuri nyt suurten rakennemuutosten kourissa. Näitä asioita pohdittiin Suomen Saksa-Instituutissa. Siellä järjestettiin viime viikolla seminaari aiheesta "metropolin haasteet". Korkeat virkamiehet molemmista kaupungeista penäsivät lisää innovaatioita, muutosvoimia, vaurautta, menestystä. Hyvä, joskin paikoin teknokraattinen puhe huipentui HKO:n hienoon konserttiin Berliinin filharmoniassa ja sen jälkeiseen vastaanottoon. Kaupunginjohtaja Pajunen toi juhlavietaille tervehdyksen - saksaksi! Sitä arvostettiin todella!

Helsinki esittäytyy huhtikuussa 2008 Berliinissä monin tavoin. On torimyyntiä ja saappaanheittoa, nuorsiomusiikkia klubeilla, näyttelyitä ja seminaareja. Vaikka Suomi-tarjontaa oli paljon, tapahtumat hukkuivat suurkaupunkiin. Julkisuutta dominoi sunnuntain kansanäänestys Tempelhofin kentän sulkemisesta. Media ja ns. oikeistovoimat rummuttivat aseman säilyttämisen puolesta, samoin monet silmaatekevät: ääniä ei silti tullut tarpeeksi ja sosialidemokraatit taputtivat käsiään: asema suljetaan lentoliikenteeltä. Kiinnostavaa oli, että mentaalinen itä-länsi -jako näkyi äänestyksessä. Aseman säilyttäjät tulivat lännestä. Itä-Berliinissä ei natsiajan ja Länsi-Saksan historiaan liittyvän ilmansillan pääpaikaa ei moni tuntut nostalgisesti kaipaavan. Silti: olisiko jotain opittavaa meille kansanäänestyksistä ja Malmin lentokentästä??