Humanistin pieni särkyvä sydän ja vuoden 1918 muistot

Kun kevät alkaa kallistua huippuunsa, näyttää yhä siltä, että vuoden 1918 tapahtumat kiinnostavat suomalaisia. Sille on selkeä syynsä: vasta nyt voidaan asiaan saada sopiva etäisyys, kun kokijat & muistajat alkavat olla poissa. Se vapauttaa tilaa uusille katseille. Paljon onkin koko kevät katsottu historiaan. Vaasan jääkärit on hoidettu ja Tamperella järjestetty sovinnon paraati. Santahaminan punaisten muistomerkille laskettiin sepple ja Helsingissä nostettiin esiin saksalaisten hieman unohdettu panos huhtikuussa 1918 pääkaupungin vapauttamisen operaatioissa. Vapaussodan taustajoukot valmistautuvat toukokuun 16. juhlintaan maan eri puolilla. Presidentti pohtii sanottavaansa. Vielä siis piisaa katsottavaa ja pohdittavaa...

Itse olin viikko sitten tv 2:n suuressa 1918 -keskustelussa, yhdessä noin tusinan muun keskustelujan kanssa. Jonkin verran tuli palautetta kuten aina, kun kun naama näkyy töllössä. Kansanedustaja M. Alatalo (kesk) lähestyi seuraavalla viestillä ja kehotti pohtimaan miksi "teillä jäi käsittelemättä sinänsä ansiokkaassa tv-keskustelussanne Kyösti Kallion ja maalaisliiton 3. kansallisen eheytyksen linjasta". Totta joka sana, kirjoitin Alatalolle, ja lisäsin:

"Kiitos palautteesta koskien tiistain tv-ohjelmaa, ja kommenteistasi, joissa viittasit maalaisliiton näkökulmaan asiassa. Olet oikeassa, se ei noussut esiin, mutta ei noussut nyt suorananaisesti mikään muukaan puolueteema tai -ohjelma, noin yleisesti ottanen. Keskustelu kyllä pyöri muissa
kysymyksissä, enemmän, niistä keskeisin liittyi Tampereen rooliin ja paikkaan. Itse koetin nostaa H:gin merkitystä tilana, jossa sodalle luotiin ideologia ja symbolit ja tehtiin rituaalit ja legitoimtiiin voittajan valkoiset viestit. Ikävä kyllä maalaisliittolaisten osuus tässä kuviossa oli varsin ohut, kuten tuonaikaisissa kaupungeissa ylipäätään.

Meidän kaikkien kannalta olennainen kysymys on: kenen riveissä itse olisit seissyt keväällä 1918? Ikävä vain, että vain minä sain vastatakseni tuon kysymyksen suorassa tv-lähetyksessä... Itse en varmasti tuolloin nuorena ihmisenä (tällä nykyisellä taustallani kiikaroituna) olisi ollut maalaisliittolainen, en missään puitteissa, vaan umpihelsinkiläinen ja sidoksissa niihin maailmoihin, joita tuolloin murenevan säätyjärjestelmän urbaaneilla raunioilla oli tarjolla, punaista ja valkoista ja siinä välissä kaikenlaista....kuinka vain, humanistin sydämeni
murtuisi joka tapauksessa joutua vastaavaan tilanteeseen.

Onneksi me seuraavat sukupolvet saamme käyttää sanan säilää oikeiden aseiden sijaan. Kunnioittakaamme menneitä sukupolvia sen takaamisesta!"