Toipilaan ajatuksia ja teollisuushistoriaa

Nuoruudessani lempimaalauksiin kuului Helene Schjerfbeckin herkkä Toipilas. Ostin siitä julisteversion Ateneumista, laitoin sen huoneeni seinälle ja samastuin lukuisia teinivuosia nuoren sairaan, kukkaa katsovan hauraan lapseen olemukseen. Siinä oli jotain surumielistä, tavoittamatonta ja siksi koskettavaa. Toipilaan katse on ollut mielessäni nyt pääsiäisviikolla. Itse jouduin mennä viikolla sairaslomalle. Tiistaina leikattiin pitkään vaivannut arpityrä. Toimenpide ennakoitiin pieneksi, ja ohjelmoitiin tapahtuvaksi selkäpuudutuksessa Helsingin Kirurgisen sairaalan päiväpoliklinikalla. Selvisin 1,5 tunnin operaatiosta reippaana kuin Tiina Terävä.

Karu totuus reippauden todellisesta laadusta selvisi siinä vaiheessa, kun piti lähteä jalkeille.

Pyörryin siihen paikkaan, ensimmäistä kertaa elämässäni. Heräämisen hetki oli kuin suoraa otosta ripeätahtisesta sairaalasarja Teho-osastosta. Kaksi sairaanhoitajaa yläpäässä pani piuhoja kroppaani ja yksi alapäässä piti jalkoja kohti kattoa. Sain komean kuhmun päähäni, ja lievän aivotärähdyksen, käskyn jäädä sairaalaan yöksi ”tarkkailuun” ja sitten kotiin kolmeksi viikoksi sairaslomalle. Moista lepoilua en ole kokenut aikoihin, en ainakaan tällä vuosisadalla.

Toipilaan elämän aloitin Sysmässä, mökillä. Maalla on täysi talvi, ihanan valkoinen maisema, ja Päijänne vihdoinkin jäässä. On ollut aikaa levätä, lukea naistenlehtiä, katsella televisiota. Erityistä iloa on tuottanut Michael Franck Productionin tuottamat teollisuushistorialliset dokumentit, joita MTV on nyt näyttänyt. Monessa filmiliemessä kiehunut Franck on löytänyt oman dokumenttifilmialansa suomalaisesta yrityshistoriasta. Tähän asti on ilmestynyt hieno kokoelma perheyritysten vaiheita kuvaavia noin tunnin pituisia dokumentteja. Kuvakansiin on saatu näin hartwallit, ahlströmit, fazerit, primulat, nansot ja monet, monet muut. Itsekin olen ollut muutamassa mukana, kommentoimassa maailman menoa ja Suomen muutoksia. Nyt pääsiäisenä nähtiin uutta sarjaa Jättiläiset syntyvät; kyseessä on suomalaisten suuryritysten historian kuvittaminen. Tarina on usein sama. Liikkeellelähtö tapahtui 1800-luvun lopussa, Venäjän vallan aikana. Yrityksen elinvoimaisuutta testattiin kahdessa maailmasodassa. Nousukausi sijoittui Kekkosen aikaan. Kylmä sota päättyi, tulivat lama ja kriisit – ja usein uusi alku eli voitto kotiin. Hyvin tehty kuvallinen teollisuushistoria toimi kuin paras lääke: sen parissa toipuminen on edistynyt mukavasti!