Bialystokissa Eurooppaa katsomassa

Vietin juhannusalusviikkoa Puolassa, Bialystokissa. Se on nuori kaupunki maan koillisosasessa, Podlasien maakunnassa. Ollaan vanhan Puola-Liettuan unionin sisämaassa. Alueella on paljon metsää ja näkymät junan ikkunasta kuin kotimaakuntaan Suomessa. Bialystok on Branickin perheen perustama yksityiskaupunki. Siitä muistuttaa 1700-luvulla rakennettu komea barokkipalatsi, Podlasie’n Versailles, jossa tänään sijaitsee lääketieteellinen yliopisto.

Bialytsok on nykyään vahva yliopistokaupunki. Osallistuin yksityisen, kauppatieteisiin erikoistuneen yliopiston Eurooppa & Venäjä –seminaariin. Puhuin Itämeren kaupunkiverkostoista ennen ja jälkeen kylmän sodan; innokkaasta palautteesta päätelleen kaupunkitutkimuksellinen näkökulma oli uusi. Ilmapiiri on edelleen vahvasti Venäjä-vastainen. Pakko myöntää, vaikken pikkunationalismista jaksa syttyäkään: on sallittava kansallinen ajattelu maassa, jonka historiallinen muisti täyttyy sodista, valloituksista ja miehittäjistä. Puola on toista maata! Muutama sukupolvi, ja ajattelu laajenee. Näin kävi meilläkin sotien jälkeen.

Kaupunkina Bialystok on tyypillinen ja historialtaan kiinnostava. Se on esperanton kehittäjän Ludwik Zamenhoffin kotipaikka. Hän oli idealisti, lääkäri ja kielimies, jonka kotona puhuttiin puolaa, balttilaisia kieliä, saksaa ja venäjää. Juutalaisia oli omassa suvussa ja enemmistönä kaupungissa. Sen kohtaloksi tuli puna-armeijan miehitys ja kommunistisen nukkehallituksen perustaminen (vrt. Terijoki). Treblinkan kuolemanleiri sijaitsee noin 100 km Bialystokista lounaaseen. Leirillä päätti päivänsä noin 800 000 juutalaista. Tänään Bialystok on monen kirkon kaupunki ja hengltään jotenkin viipurilainen; ensimmäisen polven uusmuuttajat dominoivat kaupungin sosiaalista perustaa.

Sunnuntairetken tiemme Bialystokin ympäristöön, mm. Tykocinin pieneen kaupunkiin. Sen vaatimattomalle mutta monumentaaliselle torille, mahtipontisen kirkon edustalle sijoitettiin 1763 Puolan ensimmäinen julkinen patsas Stefan Czarnecille, joka oli sotapäällikkönä 30-vuotisessa sodassa Ruotsia vastaan. Hän sai Tykocinin palkinnoksi. Matalassa puukaupungissa on myös komea vuonna 1642 rakennettu synagoga. Matkailu avarsi, näinkin lähelle suunnattuna. Itämerellinen historia sai uusia ulottuvuuksia.

Kesäloman vietän Sysmässä, Chicagossa, Bogotassa, Santiago de Chilessä, Buenos Airesissa ja Rio de Janeirossa. Kirjoittelen näistä paikoista tänne kun koneelle pääsen. Viikottaiset kesäkolumnit löytyvät Kalevasta (www.kaleva.fi). Säännöllisesti palaan näille sivuille elokuussa.