Brysselissä NATO:n ihmeitä katsomassa

Viime viikolla Maanpuolustuskurssiyhdistyksen Brysselin-matkalle lähteneet noin 50 suomalaista eri alojen vaikuttajaa pääsi tutustumaan NATO:n päämajaan sekä sen operationaaliseen sotilaskeskukseen eli SHAPE:een (Supreme Headquaters Allied Powers Europe). Mp-kurssi 182. osallistujana (2007) pääsin mukaan, ja palasin näin pienen tauon jälkeen Euroopan omalaatuisimpaan pääkaupunkiin.

Myönnän auliisti: fyysinen ensikosketukseni NATO:on räjäytti kokonaisen vuoren sisälläni. Emotionaalisesti palasin menneisyyden suurvaltapoliittisiin tihentymäkohtiin, jotka tavalla tai toisella ovat jättäneet jälkensä minuun ja kaksijakoiseen maailmankuvaani. Siirrtyin kylmän sodan aikaan. Muistini kerrostumista aktivoituivat 70-luku, USA:n sotilaspoltiikka, Vietnam ja Chile, Neuvostoliitto, SALT-neuvoettelut, YYA-sopimus, Kekkonen ja Breznev, ETYK ja liennytys, sanalla sanoen kaikki se kuona, josta suomalainen lähihistoria on muodostunut. Tunsin, että olen selkärankaani myöten kylmän sodan tuote. Tuon ajanjakson muistot seuraavat varjona hautaan asti.

Miltä NATO:n pääkonttorissa näytti? Luvalla sanoen, eipä kummoiselta! Eurooppalaisen sotilasarkkitehtuurin monumentalismiin verrattuna (ks. vaikkapa Pariisin veteraanihotelli eli Hotel des Invalides) euroatlanttisen turvallisuusjärjestelmän kotikonttorit olivat vaatimattomia ja matalia, maisemaansa hyvin maastoutuvia harmaita ja hieman kulahtaneita betonilaatikoita. Sisällä vaikutelma oli samansuuntainen; seinät olivat tummaa paneelia, katossa kolkot neonvalolamput, alla kokolattiamatot, kabineiteissa suhiseva ilmastointijärjestelmä ja hiostavat tuolit! Belgiassa kun oltiin, ruoka NATO-ravintolassa oli hyvää! Se syötiin lautasilta, ei pahviastioista ja puutikuilla, kuten emämaassa Yhdysvalloissa nykyään on tapana.

Maanpuolustuskurssilaiset uuvutettiin asiallisilla perusluennoilla (NATO sotilaallisena järjestelmänä, rauhankumppanuuden tulevaisuus jne.) ja faktapaketeilla. "Rautaa rajalle" -perinne on saanut rinnalleen uusia sodankäynnin muotoja. Nyt kriisit pakataan organisaatiokaavioihin, osapuolet täsmämaalataan karttoihin ja sotilaat pannaan pelaamaan laatikkoleikkejä. Luentoja pitivät suomalaiset ja ulkomaiset siviivilit ja sotilaat. Kaikille kalvosulkeiset olivat jokapäiväistä kauraa. Jäin miettimään kriisin aikaa. Kuka tästä sotilasbyrokraattien hieman innottomasta laumasta nousee Euroopan todelliseksi Marsalkaksi? kenestä tulee karismaattinen sotilas, jonka taakse kansat ja kansakunnat oikeasti asettuvat marssimaan?

Byssel jatkaa kaupunkitilallista rumentumistaan. Kaupungin nousu maanosamme keskuskaupungiksi on ollut hidasta mutta vakaata. Sama koskee vanhan kaupunkikuvan tuhoutumista. Brysselistä on tullut Euroopan Unionin pääkaupunki ilman asianmukaista demokraattista ja paikallista kaupunkisuunnittelua. ”Brysselisaatio” on termi, jota edelleen käytetään puhuttaessa vanhan rakennuskannan suruttomasta tuhoamisesta. Vuonna 2007 yli 35 prosenttia kaupungin asukkaista on ulkomaalaisia. He vaativat uusia taloja, tiloja ja omia tunnuksiaan. Paine uudis- ja laajennusrakentamiseen on suuri. Nyt Byssel on valitettavan sieluton, suorastaan ikävä.