Hei tiedättekö missä on Helsingin kaupungintalo?
Toisiaan tapaa kävelyttää erilaisia ryhmiä Senaatintorilla katsomassa kaupungin keskeisiä nähtävyyksiä. Lähes kaikki tuntevat Yliopiston ja Suurkirkon, ja useimmat tietävät Valtioneuvoston linnan. Kun viittilöin etelään päin ja kysyn: ”mitä nuo rakennukset ovat?”, ryhmät hiljenevät. Juuri kukaan ei osaa sanoa, mitä keskeisimmän päätorin eteläpuolen rakennukset kätkevät sisäänsä, nimittäin Helsingin kaupungintalon.
Vuonna 2009 Euroopan rakennusperintöpäiviä vietetään teemalla kunnan- ja kaupungintalot. Teema on ajankohtainen muun muassa monien kuntaliitosten johdosta. Kun kuntien itsenäisyys häipyy, menettävät kunnantalot paikkansa kylän keskiössä. Helsingissä tätä ongelmaa ei ole – päinvastoin! Meillä on vahva kaupunki, pitkä historia ja (!) valoisa tulevaisuus. Silti, kansalaiset eivät tunne kaupungintaloaan, eivätkä tiedä juuri mitään sen merkityksestä.
Tällä palstalla olen muuan muassa kuvannut vierailuani Tukholma kaupungintalossa. Siellä kaupungintalon on vahva tunnus ja rakastettu monumentti, Nobel-juhlien kruunaama pääkaupungin komein julkinen tila. Näin ei ole miellä, ja siksi tein muutama vuosi sitten valtuustonkyselyn. Kysyin siinä mahdollisuuksia avata kaupungintaloa yleisölle ja komean juhlasalin saamista julkiseen käyttöön. Vastaus oli tavanomaista virkamieslatinaa: funktionaaliset ja turvallisuussyyt… päläpälä… estävät talon avaamisen.
Jotain kuitenkin alkoi tapahtua. Saatiin uusi kaupungintalokortteleiden elävöittämistyöryhmä. Pian saatiin uutinen, että aulaan avattaisiin uusi näyttelytila ja infopiste. edellinen sai hupaisan nimen, Virka Galleria, ja jälkimmäinen seurasi perässä. Nimi on Virka Info, eli entinen Helsinki-tiedotus. Näyttelyt ja tiedotustoiminta muuttavat uusiin tiloihin parin korttelin päästä Jugendsalista. Haasteena on ollut opastaa kävijät taloon, jonne tavallisella kaupunkilaisella on harvoin asiaa. Tavoitteet ovat korkealla. Virkamiehet puhuvat suorastaan kohtaamispaikasta.
Näyttelytila levittäytyy keskelle modernismin sankariarkkitehdin Aarno Ruusuvuoren suunnitelmien mukaan 60-luvulla saneerattua kaupungintalon hieman kolhoa aulaa. Vitriinit, väliseinät ja infopiste ovat arkkitehti Jaana Tarkelan suunnittelemia. Aulassa on myös sohvanurkkaus, kaupunginkirjaston yleisöpäätteitä sekä wlan-yhteys. Infomateriaalin lisäksi tilassa voi lukea kulttuurilehtiä. Rakennukseen ollaan tuomassa myös konsertteja, elokuvia ja näyttelyitä. Ensimmäinen näyttely Herrojen seurassa esittelee 175-vuotiaan kaupungintalon historiaa. Arkkitehti Engelin aikoinaan Seurahuoneeksi suunnittelemasta rakennuksesta on jäljellä enää ulkoseinät, pääsisäänkäynnin holvaus ja juhlasali.
Hurraa, sanon minä. Kiitos tästä! Kunpa vain helsinkiläiset nyt löytävät tilan ja ottavat talonsa omakseen! Me helsinkiläiset ansaitsemme oman, rakastetun kaupungintalon!
Vuonna 2009 Euroopan rakennusperintöpäiviä vietetään teemalla kunnan- ja kaupungintalot. Teema on ajankohtainen muun muassa monien kuntaliitosten johdosta. Kun kuntien itsenäisyys häipyy, menettävät kunnantalot paikkansa kylän keskiössä. Helsingissä tätä ongelmaa ei ole – päinvastoin! Meillä on vahva kaupunki, pitkä historia ja (!) valoisa tulevaisuus. Silti, kansalaiset eivät tunne kaupungintaloaan, eivätkä tiedä juuri mitään sen merkityksestä.
Tällä palstalla olen muuan muassa kuvannut vierailuani Tukholma kaupungintalossa. Siellä kaupungintalon on vahva tunnus ja rakastettu monumentti, Nobel-juhlien kruunaama pääkaupungin komein julkinen tila. Näin ei ole miellä, ja siksi tein muutama vuosi sitten valtuustonkyselyn. Kysyin siinä mahdollisuuksia avata kaupungintaloa yleisölle ja komean juhlasalin saamista julkiseen käyttöön. Vastaus oli tavanomaista virkamieslatinaa: funktionaaliset ja turvallisuussyyt… päläpälä… estävät talon avaamisen.
Jotain kuitenkin alkoi tapahtua. Saatiin uusi kaupungintalokortteleiden elävöittämistyöryhmä. Pian saatiin uutinen, että aulaan avattaisiin uusi näyttelytila ja infopiste. edellinen sai hupaisan nimen, Virka Galleria, ja jälkimmäinen seurasi perässä. Nimi on Virka Info, eli entinen Helsinki-tiedotus. Näyttelyt ja tiedotustoiminta muuttavat uusiin tiloihin parin korttelin päästä Jugendsalista. Haasteena on ollut opastaa kävijät taloon, jonne tavallisella kaupunkilaisella on harvoin asiaa. Tavoitteet ovat korkealla. Virkamiehet puhuvat suorastaan kohtaamispaikasta.
Näyttelytila levittäytyy keskelle modernismin sankariarkkitehdin Aarno Ruusuvuoren suunnitelmien mukaan 60-luvulla saneerattua kaupungintalon hieman kolhoa aulaa. Vitriinit, väliseinät ja infopiste ovat arkkitehti Jaana Tarkelan suunnittelemia. Aulassa on myös sohvanurkkaus, kaupunginkirjaston yleisöpäätteitä sekä wlan-yhteys. Infomateriaalin lisäksi tilassa voi lukea kulttuurilehtiä. Rakennukseen ollaan tuomassa myös konsertteja, elokuvia ja näyttelyitä. Ensimmäinen näyttely Herrojen seurassa esittelee 175-vuotiaan kaupungintalon historiaa. Arkkitehti Engelin aikoinaan Seurahuoneeksi suunnittelemasta rakennuksesta on jäljellä enää ulkoseinät, pääsisäänkäynnin holvaus ja juhlasali.
Hurraa, sanon minä. Kiitos tästä! Kunpa vain helsinkiläiset nyt löytävät tilan ja ottavat talonsa omakseen! Me helsinkiläiset ansaitsemme oman, rakastetun kaupungintalon!
Tunnisteet: kaupungintalo, rakennusperintö, Senaatintori
1 Comments:
Ei tuo Tallinnankaan raatihuone mikään ihan turha pytinki ole.
Tässä asiassa Helsinki ei oikein pärjää naapuripääkaupungeilleen.
Lähetä kommentti
<< Home