maanantaina, joulukuuta 15, 2008

Ahtisaaren aika ja rauhan tulevaisuus

Tunsin syvää iloa ja reimua katsoessani viime viikolla presidentti Martti Ahtissaren rauhallista ja viisasta esiintymistä Oslon Nobel-juhlassa. Palkinto meni oikealle kohteelle, kokeneelle virkamiehelle ja rauhanneuvottelijalle. Monissa lausunnoissa Ahtisaaresta koetettiin leipoa politiikkoa ja/tai poliittista vaikuttajaa. Itse näen hänet euroopalaisena diplomaattina, jonka pitkään uraan osuin myös kuuden vuoden aika Suomen presidenttinä. Sen aikana Ahtisaari ei käyttätynyt tai toiminut kuten puoleukoneiston kasvatti. Hän hoiti tehtävää asiallisesti, paneutuen ja sopivalla ripydellä. Moinen koettiin Suomen poliittisen aateliston - media ja puolueet - parissa vähintääkin epäilyttävänä.

Vuonna 2000 Ahtisaari jatkoi siitä, mihin oli jäänyt ennen kevään 1994 valintaa Suomen korkeimmalle paikalle.Globaali rauha on unelma, joka elää aina tässä ajassa. Ahtisaari on henkilönä ja vaikuttaja tehnyt suuren työn tällä saralla. Parannettavaa herra paratkoon piisaa! Rauhaa ei saada aikaan niin kaukan kuin sotahulluus riivaa maailman eri puolilla, aivan lähialueillakin!

Ilma on pitkään ollut sakeana sinivalkoista suojeluskunta-aatetta, prokarelialiikettä ja lottasvärdhenkeä. Me sotalelukielteisellä 1970-luvulla varttuneet, rauhanmarsseissa viisautta imeneet sukupolvet alamme jo ahdistua. Eikö eurooppalainen rauhanliike sittenkään saanut mitään aikaan? Kylmä sotakin meni jo eivätkä rambot ole enää muodissa. Sota terrorismia vastaan tuntuu sekin tuhannen järven maassa kaukaiselta. Lisäksi: sodan pelko myy. Kriisiin liittyvillä uhkakuvilla on markkinansa, vaikka elämme integraation ja yhteistyön aikaa. Yksi on varmaa: muistojemme rumakaan sota ei enää ole samanlaista kuin moderni sodankäynti.

Tässä ajassa sopii kysyä: minkälaisella rauhantyöllä voimme varmistaa parempaa tulevaisuutta? Riittävätkö enää kansanliike, kynttilät kaduilla ja väki käsikädessä ketjua muodostamassa? Onko kansinvälinen dilpomatia historiaa, tai menneisyyden vanki, vailla tuoretta täpinää. kuka enää muistaa kahden viikon takaisen ETYJ:in tuloksia? Siksi tässä ajassa mieleen jäävät Ahtisaaren kaltaiset vaikuttajat, pitkän tien kulkijat, jotka verkottuivat ja tekivät taustahommia jo aikaa sitten. Nyt painaa kokemus ja tahto - siksi Ahtisaarella tulee olemaan edelleen kysyntää!

Tunnisteet: , , ,