Ilon talo, uusi satama ja muita Helsingin kuulumisia

Viime keskiviikkona Helsingin kaupunkikuvaan tuli uusi somistus. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan rakennuttama kolmas ylioppilastalo korkattiin Mechelininkadun ja Hietaniemenkadun kulmassa. Kyseessä on alue, jossa on muutenkin runsaasti ylioppilasrakentamisen jälkiä. Rakennukseen, joka sai nimekseen Domus Gaudeum (olin nimikomiteassa mukana ja olimme nimen sävystä yksimielisiä), sijoittuu myös Kauppakorkeakoulun toimintoja. Uutukainen ristittiin heti ilon taloksi tai...hm...lyhennettynä ilotaloksi. Sen komea ovikyltti toteaa - latinaksi tottakai: "Tässä talossa kasvatetaan akateemisia kansalaisia". Komeaa, sanon!

Muutakin ylioppilaselämään liittyvää tapahtui Helsingissä. HYY itsessään vietti 140-vuotisjuhlaansa näyttävästi Vanhalla keskiviikkona. Olin mukana, kuten aina kutsuvieraana, tosin saavuin hieman myöhässä valtuuston kokouksen takia. Nykyään ylioppilaskunnan juhlissa istutaan pöydissä, syödään, juodaan ja lauletaan, hieman liikakin, jos saan sanoa. Ilo oli silti katossa, kuten aina nuorten juhlissa. Muutamia uusia mainioita laulukappaleita kuultiin mm. huippuyliopistohanketta irvaileva Yliopistoinnovatio. Laitan oheen sen loppuvärssyn (säv. Marakatit Afrikassa, ja kohdan **** saa täyttää omin sanoin): "Raimo Sailas, vanha *****, kommervenkit keksii / Tietää viisas varsin hyvin mikä keino tepsii / Kansaa pannaan halvalla ja rahat pannaan taskuun / opinahjo pystyyn saadaan sivistyksen laskuun."

Tasan 40-vuotta HYY:ssä väännettiin pilkkalauluja tuolloin ajankohtaisesta Vanhan ylioppilastalon valtauksesta. Tiistaina Vanha vallattiin uudelleen vuoden 1968 merkityksen muistelemisen merkeissä. Olin itse mukana HYY:n vetämässä ryhmässä, joka järjesti koko päivälle tapahtumaa, kansainvälistä work-shopia, keskusteluja, puheita ja teatteria. Saksalaiset, ranskalaiset, amerikkalaiset, belgialaiset, alankomaalaiset ja norjalaiset tutkijat todistivat yhteen ääneen: vuoden 1968 muistaminen on 2000-luvulla sekä poliittista että liioittelevaa. Vanha toiveeni dekonstruoida myyttinen 1968 vesittyi jälleen kerran median toimesta. Se kaivoi kaapista vanhat kuvat ja uusinsi perinnekertomukset. Ilahduin silti, kun aikamme nuoret opiskelijat pystyttivät Vanhalle 24.11. keskusteluryhmiä pohtimaan aikamme ongelmia.

Ylioppilaskarkeloista oli helppo liukua Vuosaaren sataman avajaisiin. Jo viikko sitten sunnuntaina kotiseudullani Kruununhaassa laivat tööttäilivät jäähyväisiä lähtiessään viimeistä kertaa merelle Sörnäisten muistorikkaalta satama-alueelta. Nyt Helsingin kantakaupunki on tyhjentymässä satamista ja laivoista - molemmat ovat olleet kaupungin tunnuksia jo usean sadan vuoden ajan. Uusi aika alkanee Vuosaaren suursatamassa. Olen sen kannattaja, vaikka en päättäjänä asiassa ollutkaan. Itämeren tytär tarvitsee sataman, toimintoja ja elämää. Vuosaari avattiin hyvin juhlallisesti ja arvolleen sopivasti perjaintana. Toivottavasti se on Helsingin paremman tulevaisuuden ja kasvun symboli!