Tarton henki ja "viisaiden tohtorien kaupunki"

Esikoinen aloitti viime syyskuussa opiskelut Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Tytär lähti vuodeksi Ruotsiin, Boråsiin, harjoittamaan tekstiilinkäsittelytaitojaan Nordisk Desingnskola -nimiseen oppilaitokseen. Saimme yht'äkkiä hiljaisen kodin ja kaksi uutta isänmaata: Viron ja Ruotsin. Jälkimmäiseen itsellänikin on elävä suhde, kuten tämä sivuston vuoden 2007 Upsala-blogit osoittanevat. Silti tunnen naapurin länsipuolta huonommin, Göteborgia ja sen seutuja tuskin lainkaan. Tekstiilikaupunki Borås muistuttaa ilmapiiriltään hätkähdyttävästi Lahtea; takana loistava teollinen menneisyys, edessä tulevaisuus vaatealan oppi- ja korkeakoulukaupunkina. Hyvää on kaikkialle (kahvilat, ravintolat, liikkeet jne.) leviävä ruotsalainen "mys" eli kodikkuus ja viihtyisyys...

Joulun aikaan kävimme ensimmäistä kertaa Tartossa katsastamassa esikoisen opintoympyröitä. Opiskeluaikanani 1980-luvun alussa suhteet virolaisiin olivat jäässä. Kun ensimmäinen kutsu vuosikymmenen lopulla tuli osakuntaan saapua tarttolaisen ylioppilasjärjestön vieraaksi, olin jo jättänyt opiskelijaelämän. Aikaa kului. Tie ei oikein ottanut viedäkseen Viroon, ei ainakaan Tarttoon, kunnes vasta loppuvuodesta 2008. Matka Tallinnasta on uuvuttava. Tasainen tie on suora, hidas ja tylsä, kuin yhtä Mäntsälän suoraa 60-luvulla! Välimatka eli 180 km taittui kahdessa ja puolessa tunnissa. Virolaiset harjoittelevat vielä sosiaalisen ajamisen vivahteita, ohitus- ja jonomuodostelmat olivat sen mukaisia.

Tartossa mukana oli kaksi matkaopasta, Henni Ilomäen toimittama (SKS) Tartto - kirjailijan kaupunki ja mainio pieni Taskuopas Tarton menneisyyteen, raatihuoneen matkatoimistosta napattu kirjanen. Edellinen kirja opetti, että suomalaiset kirjalijat ja intellektuellit ihastuivat samoihin asioihin kuin nykyvieraskin: Tarton ´historiaan sekä akateemiseen, boheemiseen henkeen, vilkkauteen ja sivistykseen. Neuvostovaiheen jälkeen kaupunki on toipumassa. Vanhaa kaupunkia ja sen lukuisia rakennuksia pannaan edelleen kuntoon. Kävelykatuja on avattu. Mukavia ja edullisia kahviloita ja ruokapaikkoja on paljon. Nuorisoa on kaikkialla. Tulevaisuus on siksi läsnä kaupungissa.

Tartossa on paljon samaa kuin Helsingissä, vaikka pienemmässä koossa. Itää ja lanttä on historiassa, ruotsalaisia, puolalaisia, venäläisiä ja saksalaisten vaikutuista. Yliopistojen päärakennukset ovat kasvaneet molemmissa kaupungeissa itseään isommiksi kulttuurin ja sivistyksen symboleiksi ja kansallisuusliikkeiden kehdoiksi. Tartossa oli paljon ystävällisyyttä ja ylpeyttä: kun kauniisti pyysimme, saimme herttaiset opatukset raatihuoneella ja yliopiston päärakennuksessa (museo, juhlasali ja ylioppilasvankila). Yliopiston päärakennuksen pylväät oli jouluvalaistu sympaattisesti kietomalla pienet lamput tiheästi niiden ympärille; parempi kuin Senaatinotrin kovat kaksoikynttilät kaikkien rakennusten ikkunoissa!

Katsastimme Toomemäen puiston, sen komeat muistomerkit, vanhat akateemiset rakennukset, polut ja sillat. Vilkaismme kirkkoihin ja kirjastoihin, toivoimme tartolaisten tapaan Katarina Suuren kapungille lahjoittamaa kivisiltaa takaisin. Laajat omakotitaloalueet leimaavat kaupunkikuvaa: talo + puutarha oli paikallinen unelma ennen vuotta 1945 ja jälleen 1989 jälkeen. Nyt rakennuksia kunnostetaan. 2000-luvun kapitalismi tunkee reunoilla: kauppakeskukset, kasinot, uudet kerrostalot ja polvenpiirtäjät tuottavat uutta kaupunkielämää.

Esikoinen on päässyt opiskelemaan uusiin ympyröihin. Lääketieteen uusiin tilohin on kovasti panostettu Maarjamöisan alueella. Uusi Biomedikum on saamassa rinnalleen komeita nykyaikaisia laitosrakennuksia. Vanhat, 1800-luvun opetussairaalat tyhjentyvät, ikävä kyllä. Ne ovat harvinaisen kauniita ja arvokkaita, puiston keskellä, muistuttavat Tarton maineesta "viisaiden tohtorien kaupunkina". Maine oli lääketieteellisen tiedekunnan ja sen opettajien ansiota. Sama henki vallitsee edelleen. Olen iloinen, että tästä hengestä pääsevät myös muutamat suomalaisopiskelijat osallisksi!