Yliopisto siirtyi Tanskasen aikaan!

Suurin uutinen helsinkiläisessä akateemisessa maailmassa ollut yliopistouudistus on nyt saatu pääosin turvasatamaan. Istun siinä yliopistokollegiossa, jonka tehtäväksi tuli valista HY:n uusi hallitus. Se tapahtui lukuisissa kokouksissa, joissa – samalla – tuli saatua täyslaidallinen yliopistollista peruskähmintää. Monien äänestysten ja menettelytapakeskustelujen jälkeen päädyttiin vihdoin 13 jäseniseen hallitukseen, jossa ulkopuolisten osuus on kuusi ja sisäpuolisten seitsemän.

Vierastan edelleen käsitteitä ”ulkopuolinen” ja ”sisäpuolinen” – en osaa ajatella Yliopistoa yhteisönä, jolla on jokin suhde ulkopuoliseen. Universitas itse on tuottanut useimmat ulkopuoliset omien tiedekuntiensa kasvatus- ja opetustehtävän kautta. He ovat yliopistomme kasvatteja ja siten aina ”sisäpuolisia”. Saimme inside-tietoa siitä, että kuusi ulkopuolista valittua ehdokasta oli valmiina sitoutumaan kovaankin työhön yliopiston hallituksessa (piispa Huovinen, johtaja Ollila, johtaja Tanskanen, MMT Husu-Kallio, johtaja Kronman ja prof Helenius). Vaikka "ulkopuolisiin" henkilöihin ei uusi kollegio enää ehtinyt vaikuttaa, käytiin kohtalaisen kiinnostava keskustelu hallituksen kokoonpanosta, jonka aikana kuultiin sekä järkeviä ja hyviä, että hölmöjä ja kummallisia näkökantoja. Itsekin olin ehdolla (yksi kuudesta professoriehdokkaasta, kun kolme lopulta valittiin..).

Kollegiossa ja yliopiston hallinnossa puoluemuodostus on selvä; kovaa eturyhmälinjaa edustivat suurten kampusten edustajat, kuten lääkärit ja luonnontieteilijät. Alusta alkaen kyse oli siitä, että kukin kampus/suuraine saa riittävän edustuksen (=oma mies/nainen) hallitukseen. Kolmikanta toimii, mutta vahvimmat ja persoonallisimmat puheenvuorot nousivat kyllä professorikunnasta ja ylioppilaiden joukosta. HYY:ssä dominoi tällä kertaa vahva ainejärjestörintama, jonka karismaattisimmat edustajat ovat oman oppiaineeni eli historian aktiiveja, siis kronoslaisia. Opiskelijat olivat hyvin valmistautuneet. Muutoin näkyi ay-perinne ja oman edun valvonta, jako tieteentekijöihin ja hallinnon väkeen.

Yliopisto siirtyi lopulta kivuttomasti uuden hallinnon eli hallituksen vastavalitun puheenjohtajana mukaan – Antti Tanskasen aikaan. Murheita on minulla muutama: hallinto, hallitus ja rehtorit tulevat edelleen etääntymään riviyliopistolaisesta ja laitosten perustyöstä. Johtajavetoisuus, jota nyt ajetaan sisään, tekee meistä kahden kerroksen väkeä. Pärjäämisen ja elinvoimaisuuden mittarit tulevat kovenemaan.

Esimakua uudesta saatiin viime keskiviikkona. Yliopisto järjesti yhdessä Hanasaaren kanssa rahainkeruuillalliset ruokakulttuurin professuurin saamiseksi. Paikalla oli noin 150 korkean lipunhinnan maksanutta, hyviin ruokiin tottunutta kansalaista. Vielä ei akateemisuus oikein lähtenyt lentoon – on vaikea tuotteistaa yliopiston aineeton traditio myyväksi. Rehtoreiden ja ministereiden puisevat, paperilta luetut puheet eivät oikein riitä, tarvitaan enemmän ruutia ja iloa. Sitä löytyy opiskelijakulttuurista ja ylioppilaiden taloista, tiloista ja traditioista. Uudet haasteet odottavat..

Niin, siis Tanskasen aikaan!! Se joka odotti vallankumousta, sai pettyä viime viikolla. Uuden hallinnon ensimmäinen viesti oli käskyttävä: kättely pois yliopistosta infektiotartuntojen estämiseksi. Näin sitä tuodaan uuden ajan sivistystä eteenpäin kannattelevaa perusviestiä meille akateemisille maan matosille. Sitä paitsi, en ainakaan minä aio lopettaa kättelyä, pärskimistä lupaan vähentää!