Liverpool – kaupunki elää historiaansa
Opintomatka Liverpooliin viime viikolla ei tuottanut pettymystä. Kuten kaikkialla Englannissa – Britanniassa? – läsnä ovat samassa kaupungissa, jopa samalla kadulla, vauraus ja puute, historia ja nykyisyys. Toisin kuin meillä, saarivaltakunnan kaupungit alkoivat roimasti kasvaa industrialismin alkuvuosina 1700- ja 1800-luvun taitteissa. Sen jälkeen muodostuivat tutut enkkutaajaman piirteet, jotka meilläkin tunnetaan lukuisista elokuvista ja televisiosarjoista. Katu toisensa perään on rakennettu rivitalotyyliin. Toisissaan kiinni olevat 2-3- kerroksiset tiilirakennukset, joiden edessä ja takana pieni puutarha, muodostavat laajojen esikaupunkikatujen kehykset. Omistajan varallisuudesta kielivät talon koko, puutarhan kunto ja pintamateriaalit.
Tällaisista perustaloista muutama on nyt museoitu Liverpoolissa. Museotalot kuuluivat alkujaan The Beatles –yhtyeen jäsenten ja managereiden perheille. John Lennonin koti on saanut arvoisensa laatankin seinään; kansalliseksi ”pyhiinvaelluspaikaksi” sen on julistanut vaikutusvaltainen, jo yli sata vuotta toiminut National Heritage – järjestö. Liverpool elää Beatleista, joiden ura lähti liikkeelle tästä kaupungista, sen nuhjuisista klubeista ja yökerhoista. 60-luvusta ja popmusiikista on sittemmin otettu kaikki irti.
The Beatles on turismin suuri vetonaula ja imagotekijä. Liverpool kutsuu itseään popin pääkaupungiksi. Beatlepojista otetaan kaikki irti. Jokainen keskustan kapakka ja pubi kertoo omaa tarinaansa poikien nuoruudesta. Populaarin historiaan voi paneutua erikoisilla kävelyretkijjä, asiaankuuluvissa museossa ja infopisteissä.
Viime vuonna 2008 Liverpool oli valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Täällä kuten muissakin vastaavissa paikoissa, kulttuuri valjastettiin laajasti kaupunkilaisten käyttöön. Yhteistyötä tehtiin yli rajojen, monikulttuurisuus, vapaaehtoistyö ja oma-aloitteisuus kukoistivat. Alkuun pantiin lukuisia uusia kulttuurirakennuksia, puistoja ja tapahtumaystävällisiä katutiloja. Vanha satama ja sen komeat 150-vuotiaat makasiinit ja varastorakennukset avattiin museoiksi, tapahtumatiloiksi, kahviloiksi ja ravintoloiksi. Telakka-alueet ja suuri osa vanhaa kantakaupunkia nostettiin Unescon World Heritage listalle. Nyt entisen sataman muodostamille, aiemmin suljetuille ranta-alueelle on avattu lukuisia kävelykatuja ja kauppakeskuksia. Shoppaus on kova kulttuuriulottuvuus täälläkin!
Henkilöhistoria, kulttuuri ja brändääminen on kovaa tavaraa Liverpoolissa, joka joutui kokemaan jälkiteollisen kehityksen kaikki kauhut. Kaupungin koko historia ei ole järin puoleensa vetävä. Varallisuus hankittiin 1500- ja 1800-lukujen välisenä aikana orjakaupalla. Se työllisti lukuisia kaupunginisiä, jotka eivät säästelleet rahoissaan kun pystyttivät itselleen 1740-luvulla pramean uusklassisen kaupungintalon (John Wood of Bath). Liverpoolin kauppiaat vastasivat noin 10 miljoonan orjan siirtämisestä Afrikasta Amerikkaan; muutama tuotiin oman kaupunkiinkin.
Epämiellyttävä menneisyys ei hyssyttelemällä parane. Muutama vuosi sitten avattu Kansainvälinen Orjuuden Museo on lajissaan asiallinen, hyvin tehty ja informatiivinen, sekä hyvällä tavalla vuorovaikutteinen. Suosittelen, etenkin kaikille niille, joille Englanti on korkean moraalin ja hyvien tapojen ihannemaa…
Suurimman vaikutuksen teki vierailu jalkapallon mahtiseuran Liverpool F.C::n stadionilla. Se näytti tyhjänä komealta, kuin aikamme pyhätöltä punaisissa väreissään. Työväenkaupunginosan jalkapallokenttä oli vaatimaton. Pelaajien tilat olivat suorastaan niukat, vanhahtavat ja kuluneet. Aikamme gladiaattorit tahkoavat rahaa, mutta tekevät sen niukoissa puitteissa. Suomalainen pelaaja Hyypiästä tuli kaksinkertainen sankari, sillä hän paneutui seuransa kolmanteen tehtävään; hyväntekeväisyys- ja vapaaehtoistyöhön nuorten ja vähemmän koulutettujen parissa. Tällä alalla jalkapalloseurasta on tulossa huomattava toimija.
Liverpoolista oli viikonlopulla lyhyt matka Sysmään. Nyt huilin täällä viisi viikkoa. Kun ohi ajatte, menkää ohi vaan – tai sitten soitellaan, mailaillaan ja tavataan torilla tai rantaterassilla. Hyvää kesää kaikille!
Tällaisista perustaloista muutama on nyt museoitu Liverpoolissa. Museotalot kuuluivat alkujaan The Beatles –yhtyeen jäsenten ja managereiden perheille. John Lennonin koti on saanut arvoisensa laatankin seinään; kansalliseksi ”pyhiinvaelluspaikaksi” sen on julistanut vaikutusvaltainen, jo yli sata vuotta toiminut National Heritage – järjestö. Liverpool elää Beatleista, joiden ura lähti liikkeelle tästä kaupungista, sen nuhjuisista klubeista ja yökerhoista. 60-luvusta ja popmusiikista on sittemmin otettu kaikki irti.
The Beatles on turismin suuri vetonaula ja imagotekijä. Liverpool kutsuu itseään popin pääkaupungiksi. Beatlepojista otetaan kaikki irti. Jokainen keskustan kapakka ja pubi kertoo omaa tarinaansa poikien nuoruudesta. Populaarin historiaan voi paneutua erikoisilla kävelyretkijjä, asiaankuuluvissa museossa ja infopisteissä.
Viime vuonna 2008 Liverpool oli valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Täällä kuten muissakin vastaavissa paikoissa, kulttuuri valjastettiin laajasti kaupunkilaisten käyttöön. Yhteistyötä tehtiin yli rajojen, monikulttuurisuus, vapaaehtoistyö ja oma-aloitteisuus kukoistivat. Alkuun pantiin lukuisia uusia kulttuurirakennuksia, puistoja ja tapahtumaystävällisiä katutiloja. Vanha satama ja sen komeat 150-vuotiaat makasiinit ja varastorakennukset avattiin museoiksi, tapahtumatiloiksi, kahviloiksi ja ravintoloiksi. Telakka-alueet ja suuri osa vanhaa kantakaupunkia nostettiin Unescon World Heritage listalle. Nyt entisen sataman muodostamille, aiemmin suljetuille ranta-alueelle on avattu lukuisia kävelykatuja ja kauppakeskuksia. Shoppaus on kova kulttuuriulottuvuus täälläkin!
Henkilöhistoria, kulttuuri ja brändääminen on kovaa tavaraa Liverpoolissa, joka joutui kokemaan jälkiteollisen kehityksen kaikki kauhut. Kaupungin koko historia ei ole järin puoleensa vetävä. Varallisuus hankittiin 1500- ja 1800-lukujen välisenä aikana orjakaupalla. Se työllisti lukuisia kaupunginisiä, jotka eivät säästelleet rahoissaan kun pystyttivät itselleen 1740-luvulla pramean uusklassisen kaupungintalon (John Wood of Bath). Liverpoolin kauppiaat vastasivat noin 10 miljoonan orjan siirtämisestä Afrikasta Amerikkaan; muutama tuotiin oman kaupunkiinkin.
Epämiellyttävä menneisyys ei hyssyttelemällä parane. Muutama vuosi sitten avattu Kansainvälinen Orjuuden Museo on lajissaan asiallinen, hyvin tehty ja informatiivinen, sekä hyvällä tavalla vuorovaikutteinen. Suosittelen, etenkin kaikille niille, joille Englanti on korkean moraalin ja hyvien tapojen ihannemaa…
Suurimman vaikutuksen teki vierailu jalkapallon mahtiseuran Liverpool F.C::n stadionilla. Se näytti tyhjänä komealta, kuin aikamme pyhätöltä punaisissa väreissään. Työväenkaupunginosan jalkapallokenttä oli vaatimaton. Pelaajien tilat olivat suorastaan niukat, vanhahtavat ja kuluneet. Aikamme gladiaattorit tahkoavat rahaa, mutta tekevät sen niukoissa puitteissa. Suomalainen pelaaja Hyypiästä tuli kaksinkertainen sankari, sillä hän paneutui seuransa kolmanteen tehtävään; hyväntekeväisyys- ja vapaaehtoistyöhön nuorten ja vähemmän koulutettujen parissa. Tällä alalla jalkapalloseurasta on tulossa huomattava toimija.
Liverpoolista oli viikonlopulla lyhyt matka Sysmään. Nyt huilin täällä viisi viikkoa. Kun ohi ajatte, menkää ohi vaan – tai sitten soitellaan, mailaillaan ja tavataan torilla tai rantaterassilla. Hyvää kesää kaikille!
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home