Glorious England ja sen pääkaupunki

Heathrowin lentokentällä osataan brändääminen: Enkku-krääsää myyvästä turistikaupasta saa muovikassin, jonka kyljessä lukee räväkästi ja isosti – sini-puna-valkoisin värein – Glorious England. Pussiin on hetkeä aikaisemmin voinut työntää kuningasperheen kuvalla koristeltuja astioita, keraamisia pienoisparlamenttitaloja ja/tai Bobby-poliisin näköisiä pehmoleluja. Sinne saattoi työntää myös brittisuklaata tai skottilaisia voikeksejä, teetä tai sitruunasta tehtyä leipälevitettä. Tai Lontoo-aiheisia t-paitoja.

Englanti myy paremmin kuin koskaan. Sen saatoin huomata Lontoon täysillä kaduilla, joissa pääasiallisin kieli oli muu kuin englanti. Nyt Kansainyhteisön keskuspaikan ovat valloittaneet Keski- ja Itä-Euroopasta tulleet nuorempi ja vanhempi väki; saatoin jälleen kerran ihmetellä sitä, kuinka jälkikolonialismin voima on mahtava. Lontoo ja Pariisi, Amsterdam ja Bryssel vetävät väkeä puoleensa kaikkialta maailmasta, taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Nämä kaupungit kuuluvat maailmalle, kuten maailma aikoinaan kuului niille. Siirtomaavalloitusten aikaan.

Tunnen Lontoon vuosien takaa enkä oikeastaan enää kaipaa tähän kaupunkiin. Sen infra on kestämättömässä tilassa. Kaupunki on kasvanut yli mittakaavansa. Maanalainen on kurjassa kunnossa, kadut täynnä väkeä, liikenne jumittaa kaikkialla, museot ja muut turistirysät pullistelevat seinät paksuina. Paripäiväisen pikavierailuni kunniaksi olin varannut itselleni huoneen The Montague on the Gardens –hotellista aivan British Museumin naapurista. Tämä viehättävä majapaikka oli englantilaista kulttuuria parhaimmillaan: korean kodikkaasti sisustettu hyvän palvelun paikka (kello viiden tee, suurenmoinen egg & bacon aamulla, henkilökohtainen huonepalvelija ja viileä huone sekä upottava sänky höyhenpeitteineen). En jaksanut nostaa jalkaani ulos tästä ihanasta keskiluokan paratiisista, pakollisia tapaamisia lukuun ottamatta…

Ystävällisimmästä palvelusta vastasivat nuoret ihmiset, joiden täydellisen englannin ja sulavan käytöksen takaa kuulsi itäinen eli slaavilainen aksentti. Iso-Britannia ja Irlanti ovat viime vuosien aikana kansainvälistäneet tuhansia ja taas tuhansia nuoria Puolasta, Unkarista, Baltian maista jne. Koko Englanti on kuin suuri Karibian-risteilijä, joka sulauttaa eri kansallisuuksia yhteen matalapalkka-aloilla, kaupoissa, ravintoloissa ja hotelleissa. Molemmat osapuolet hyötyvät: palvelutaso säilyy korkeana halpatyövoiman ansiosta ja työvoima itse saa/joutuu oppimaan globaalin maailmantalouden läksyjä.

Lontoo eli parlamenttikriisinsä syvintä vaihetta vierailuni aikaan. Parlamenttiedustajien kulukorvausskandaali oli media hampaissa ja vaikutti kansalaisten keskusteluaiheisiin. Kriisi liittyi pinnallisesti siihen, miten kansan valitut miehet ja naiset ovat käyttäneet leväperäisesti veronmaksajien rahoja omien ja perheidensä epämääräisten asumis- ja kuljetuskulujensa kattamiseen. Syvemmin kysymys koski politiikan kulttuurin monisatavuotisen moraalin rappiota; parlamentaarikkojen toimintaa on säädellyt kunnioitus olemassa olemaa ”maailman parasta” poliittista järjestelmää kohtaan. Sen nuhteettomuuden on taannut kunnian henki ja vahva herrasmiesperinne. Siksi – kaiken kriisinkin keskessä – poliittiset kommentaattori kehottivat järjestelmän maltilliseen kehittämiseen. ”Modernisaatio” mielletään Englannissa yhä haukkumasanaksi, joka liittyy Manner-Eurooppalaiseen tapaan toimia. Evoluutio, ei revoluutio, on pääviesti.

Parasta Englannissa ovat ihmiset. Jo lentokoneessa, tällä kertaa British Airways, alkoi kapteeni hilpeästi kommentoida säätä ja politiikan skandaaleja sekä innostuneesti kuvailla laskun jälkeen kentällä olevia uusia konetyyppejä. Muu henkilökunta suhtautui matkustajiin yhtä joviaalisti. Pikkuhuumori kukoisti ja lempeät välisanat kuorruttivat kaikkea keskustelua. Tällä asenteella englantilaiset vetävät maailman naruja vielä pitkään. Lentokonelukemiseksi olikin pakko ostaa historioitsijakollega Niel Fergusomin kirja Empire. How Britain Made the Modern World (2004). Opin, että maailmanvalloitus on asenteesta kiinni…sitä briteillä piisaa.