Suomi ja Puola – maat, kansat ja kulttuurit

Viime viikko oli yhtä seminaarirumbaa. Viikko sitten laitoksemme nuoret tutkijat vetivät Yliopistolla seminaarin, joka liittyi ajankohtaiseen Suomen maakuvaan – ja sen historiaan. Kuten arvata saattaa, juttu osoittautui monimutkaisemmaksi kuin pintaliitokeskustelusta on saattanut kuvitella. Tutkijat piirsivät Suomi-kuvan laajaa kaarta aina keskiajan kartografiasta Kalevalan kautta uusimpiin Suomi-kirjoihin. He osoittivat kuinka maantiede ja ”pohjoisuus” ovat olleet määrääviä. Sattumakin on korjannut satoa, kuten ilmeni FT Derek Fewsterin mainiosta Pariisin maailmannäyttelyä 1900 käsitelleestä esitelmästä. Kun Saarisen paviljonkirakennuksen tornin karhudekoraatiot jäivät kiireen tmv. takia maalaamatta, pääsi syntymään myyttinen kertomus ”jääkarhujen Suomesta”.

Suomi-kuvan seminaari oli suuri menestys. Paikalla oli satakunta kuulijaa, ulkominimisteriöstä, eri matkailu- ja vientiorganisaatioista ja sitten tietenkin asiaan vihkiytynyttä tutkijakuntaa. Mainio iltapäivä päättyi ”propagandistin muisteluihin”; emeritusprofessori Matti Klinge kertoi näkemyksiään ja kokemuksiaan Suomi-kuvan sanansaattajana ja kirjoittajana. Historian laitoksen tutkijoiden yhteistyö UM:n ja Helsingin kaupungin, metsäteollisuuden ja suuryritysten kanssa on vaikuttanut siihen, että meidän tekstiemme kautta muovataan mielikuvia Suomesta. Itse iloitsen, kun päätoimittamani Portraying Finland (2005) –teos on ilmestynyt juuri kiinaksi, portugaliksi ja venäjäksi.

Keskiviikkona kokoontuivat Suomen ja Ruotsin kansanedustuslaitokset edustajineen Helsingin parlamenttiin puhumaan vuoden 1809 perinnöstä. Jälleen akateeminen panos oli huomattava: puheenvuorot oli pyydetty kollegoilta Henrik Meinander ja Pauli Kettunen….niin ja ”lilla jag” pääsi puhumaan. Puhimme kaikki aika kivasti yhteen, Meinander enemmän valtio-opillisesti, minä pohtien kansalaisyhteiskuntaa ja niin: kuntaa. Kettunen teki avauksia sosiaalipolitiikan historiaan. Itse makuustelin siis ”kunta” sanan monia merkityksiä suomen kielessä. Sanana kunta kuuluu moniin yhdyssanoihin, viitaten isohkoon alueiden muodostamaan kokonaisuuteen tai samalla seudulla asuviin tai yhdessä toimiviin ihmisiin ja henkilöihin. Siitä kehittyi 1860-luvulta alkaen maallista, paikallista itsehallintoa.

Kunta- sanan ainutkertaisuus paljastuu vasta, kun sille aletaan etsiä vastaavuutta muista kielistä, vaikkapa ruotsista. Meillä molemmissa maissa kansakunta, yhteiskunta ja kunta ovat saaneet, historiallisina ilmiöinä, keskeisinä suomalaisina ja pohjoismaisina käsitteinä ja elämäntapaa, jopa mentaliteettia ilmaisevina muotoina – ja velvoitteina. Suomen poliittinen käsitteistö syntyi muutaman vuosikymmenen aikana 1800-luvulla. Meillä ”kansalaisuus” kasvoi pitäjien paikallisen itsehallinnon tradition pohjalta. Monissa Euroopan maissa kansalaisuus (medborgare) viittaa osallisuuteen kaupunki- ja porvarisverkostoissa tai siviili-aktiivisuuteen. Kaupunkien ihmiset eivät olleet mallina Suomessa; kansalainen kuuluu kansakuntaan tai kansaan, mutta myös kuntaan.

Kunta-aatoksista siirryin torstaina Puolaan, Varsovaan pohtimaan kahden päivän ajan Keski- ja Itä-Eurooppalaisen metropolin tunnuspiirteitä. Paikalla Varsovan Saksa-instituutissa oli parikymmentä nuorta ja vanhempaa Venäjän ja Itä-Euroopan tutkijaan. Oli suurenmoista saada kerrankin puhua Helsingin historiasta ilman, että tarvitsi selittää Suomen paikkaa kartalla! Varsova komistuu päivä päivältä; nyt ehostetaan ”kuninkaallista väylää” vastamaan vuoden 2012 jalkapallon MM-kisojen vaatimuksia. Pidän kovasti puolalaisista ja paikallisesta katuystävällisyydestä ja kohteliaisuudesta. Ravintolat ja kahvilat tekevät kaupungista elävän, samoin monet jazzpaikat jne. Puola on toista maata, on aina ollut!

Seminaariviikko huipentui juur päättyneeseen kaksipäiväiseen tutkijatapaamiseen Joensuussa. Karjalan yliopistokaupungissa kohtasivat Suomen yliopistohistoriallisen verkoston tutkijat. Joensuun yliopisto on hieno, viihtyisä kampusalue. Ilahduttavan hyviä esitelmiä pitivät jälleen nuoret tutkijat. Uutta tietoa tuli monien keskeisten ainejärjestöjen, osakuntien, ylioppilaslehtien ja yliopistojen historiasta. Illanvieton aikana skoolasimme Suomen kaikille yliopistoille (yksi kerrallaan) ja juonimme tulevan vuoden 2010 Filosofisen tiedekunnan promootiota.

Ei siis mikään turha viikko, tällä kertaa!