”Uhrin ansiosta lippu liehuu”

’Tuntemattomasta Suomesta’ kirjaa tekevä brittitoimittaja Michael Booth oli muutama päivä sitten työhuoneessani pohtimassa tämän maan olemusta ja historian vaikutusta omakuvaan. Käytiin läpi vuosia 1809, 1917, 1944 ja 1989. ”Hetkinen haloo”, tokaisi Booth, ”Suomi kai ei ole koskaan ottanut, kokenut uhrin roolia? Ei tunnu sellaiselta, kun täällä puhuu ihmisten kanssa, ei todellakaan.” Ulkomaisen toimittajan tokaisu pysähdytti. Näin on todellakin. Suomen sata sotaa ja tuhat taistelua historian aikana eivät ole tuottaneet kollektiiviseen tunnemaailmaan tunnetta uhrin asemaan joutumisesta. Sotia on käyty, kapinoita koettu, vallankumouksiin on jouduttu, verisestä veljessodasta selvitty – ja sitten vedetty hihat ylös ja ryhdytty rauhan rakentamiseen.

Uhri –teema pyöri mielessäni viikonlopun yli. Perjantaina tuli postista sopivasti Sotainvalidien Veljesliiton tilinsiirtokeräys – valtakunnalliset suurkeräykset on tätä nykyä lakkautettu. Kuoressa oli päällä liiton tunnus, miekka ja seppele, sekä yllämainittu lause: uhrin ansiosta lippu liehuu. Jäin pohtimaan, mitä lause minussa, sotaveteraanin tyttärentyttären mielessäni herätti, iloa, häpeää, ylpeyttä vai surua? Ilahduin kun totesin, että tunne oli lähinnä….riippumaton, hieman ylpeästi kansallista itsellisyyttä korostava.

On uutta saada olla avoimesti ylpeä vaikkapa Talvisodan hengestä. Sukupolveni kasvoi kylmän sodan aikaiseen ankaraan ja prutaaniseen geopoliittiseen ajatteluun, tai pikemminkin, turvallisuus-kysymykset ja ulkopolitiikka tulivat jopa uniin. Kun vartuin, opiskelin ja tutkin historiaa, ymmärsin paremmin. Sota on teema, jonka ympärille kietoutui paljon myyttistä ja todellista omakuvaa ja yhteisöllisyyttä. Oma ikäryhmäni sai sentään kokea jotain suurta 20 vuotta sitten: maailman, Euroopan muuttumisen, kun Berliinin muuri murtui.

Tänä syksynä tullaan näkemään, kuinka vuodesta 1989 on jo muodostunut myyttinen ajanjakso Euroopan historiassa. Myytit sinänsä liittyvät kansallisvaltioiden muodostumiseen, joka lähti liikkeelle Ranskan vallankumouksesta. Kansojen vapaudenkaipuulle haettiin tukea menneisyydestä. Arkeologia ja historia tuottivat ilmiöitä ja asioita, joista leivottiin kansallisia ja nationalistisia. Monet 1800-luvulla luodut historiamyytit säätelevät edelleen omakuvaamme. Kiinnostava on, että
samantyyppiset myytin ainekset ovat siirtyneet kansakunnalta toiselle.

Meillä Euroopassa myyttejä ovat tuottaneet
• kertomus kansallisesta alkuperästä
• suurmies tai -nainen kansallisen henkilöitymänä
• kaipuu vapauteen ja itsenäisyyteen
• kertomus uskon voimasta ja
• yhteisöllinen kokemus sodasta, erityisesti vuosista 1939–45.

Toinen maailmansota muutti Eurooppaa ja vaikutti kansakuntien historiakirjoitukseen. Voitto natsi-Saksasta on tarinan ydin niin idässä kuin lännessä. Sodan päättymisen päivästä tai saksalaisten miehityksestä vapautumisen päivästä on monissa maissa tehty kansallispäivään vertautuva muistopäivä. Historiakulttuuriin nousi vastarintaliikkeen ihannoiminen. Sota nosti esiin uusia myyttisiä sankareita, valtiomiehiä ja sotapäälliköitä, sankarivainajia tai joukkoteurastuksissa kuolleita tavallisia sodan uhreja.

Sodan voittoisa kertomus loi myös isänmaallisuutta. Se lääkitsi taisteluhaavoja. Vasta viime vuosina sodasta on tehty universaalikertomus, jossa korostuu trauma eli keskitysleirit. Juutalaisten kohtalosta on tehty 1900-luvun nollapiste. Siihen peilataan tumman vuosisadan kehitystä edelleen, muistomerkein ja näyttelyin, elokuvin ja kirjoin. Uudistuneessa Euroopassa vuosi 1989 on noussut monin tavoin vuoden 1945 rinnalle. Se vapautti kommunistiset Itä- ja Keski-Euroopan maat lopullisesti toisen maailmansodan poliittisesta vankilasta eli Neuvostoliiton ylivallasta. Samalla Baltian maissa, Puolassa, Romaniassa jne. tuli tilaa pohtia mitä toinen maailmansota ja vapautuminen Neuvostoliitosta merkitsivät näiden maiden kannalta: on helppo ymmärtää, että ajatus uhrina olemisesta ja kollektiivisesta kärsimyksestä nousi uudemmassa historiakuvassa vahvoille.

Tätä kivuliasta kaksoisidentiteettiä ei meillä ole, eikä muutama äänekäs kommunisti tai taistolainen tilannetta muuksi muuta. Hm…tarkemmin mietittyäni… taidanpa tänä vuonna maksaa roposeni sotainvalidien keräykseen.