Kulttuuria ja muuta mukavaa vuodelta 2009

Koko vuoden joka torstai olen kuulunut joukkoon, joka armollisesti on saanut kommentoida Helsingin Sanomien palsoilla "raadin" ominaisuudessa kulttuurin ajankohtaisteemoja, toimituksen valitseminä, tietenkin! Vastaaminen on aika hauskaa ja kiinnostavaa, puristaa oma pikku mielipiteensä muutamaan kappaleeseen. Ja löytää jokunen täkykin. Toimituksen väittämät ovat kieroja ja ikävällä tavalla journalistisia "kyllä" ja "ei" -hengessä. Jokainen tutkijatyyppi tietää, että maailma ei ole mustavalkoinen - värit siinä välissä ne vasta ovat kiinnostavia.

Vuoden viimeinen aihe liittyi 2000-luvun kulttuuriin. Ohessa vastaukseni kokonaisuudessa, kun kysymys kuului: oliko 2000-luku suomalaiselle kulttuurille hyvä vuosikymmen? Vastaukseni alla.

"Ei ollut – kulttuuri ei ole ollut vahvasti esillä.

2000-luvun alussa elettiin vielä tietotekniikka- ja informaatioyhteiskuntaan liittynyttä hypeä. Kapitalismin uusi syvä tuleminen 1990-luvulla nosti esiin materialismin ja kuluttajuuden.

Ihmisenä olemisen reunaehdot alistettiin koneistetulle työlle ja kaupankäynnille.

Suomen kaupunkeihin ei 2000-luvulla ole juurikaan noussut uusia kirjastoja tai kulttuurirakennuksia, vaan kauppakeskuksia ja jättibensiinipisteitä.

2000-luku on huipentanut sen, mikä 60-luvulla alkoi: kulttuurin populääri- ja matalavirtaukset voittivat korkeakulttuurin. Asiat ja ilmiöt viihteellistyivät ja henkilöityivät tv-ruudun kokoisiksi. Julkisuudessa Johanna Tukiainen korvasi kiinnostavuudessaan Karita Mattilan, Jari Sarasvuo Esa Saarisen ja niin edelleen.

Samalla "kansallinen" kulttuuri saa edelleen mediahuomiota ja suomalaisten taitelijoiden pärjääminen kansainvälisillä kentillä on isoin uutinen. Kulttuurin käsite pyörii konservatiivisesti edelleen luovien ihmisten ja taiteen ilmiöiden ympärillä. Julkisuus taipuu huonosti näkemään kulttuurina sosiaaliset identiteetit, etiikan ja moraalin, tavat, arvot, vaatteet, ruoan, mentaliteetin jne.

Hyvää on kulttuurialan koulutuksen selvä parantaminen – meillä on ennennäkemättömän suuri joukko uusia kulttuurialan maistereita ja osaajia. Ongelmallista on, että yhteiskunta ei ole osannut reagoida kulttuurin teollistumiseen ja tuotteistamiseen. Musiikkiala on pärjännyt parhaiten.

Ilmastomuutospuhe ei ennakoi kulttuurin uutta tulemista, päinvastoin. Se nostaa pikemminkin fundamentalismia. Lama sen sijaan on mahdollisuus: perusarvot kyseenalaistuvat ja ne liittyvät usein kulttuurisiin seikkoihin.

Kulttuurin tulevaisuus onkin nuorissa sukupolvissa. Valoa näkyy jo: uudet nimet ovat lupaavia, luontevasti kansainvälisiä ja henkisesti liikkuvia. Tulevalta vuosikymmeneltä on siksi odotettavissa vihreää valoa – ja mahdollinen kulttuurivallankumous!

Sitä odotellessa: hyvää joulua!"

Näin toivotan teillekin, hyvät blogini lukijat! Rauhallisia pyhän aikoja! Syökää hyvin, juokaa kauniisti, laulakaan mukavia joululauluja ja ennen kaikkea: levätkää! Itse lähden joulun jälkeen Sysmään, jossa vietän kaksi viikkoa kirjoitellen uutta kirjaani Ihanuuksien ihmemaa. Ilmestyy Kirjapajalla maaliskuussa. Sysmässä on niin kaunista viikonlopulla. Valkoinen lumi on terapiaa.

Kelpoa uutta vuotta, myös!