6.12. ja Helsinki

Tänään tuli tarvottua, melkein hiihdettyä, läpi lumisen Helsingin kaksi kertaa: ensin iltapäivällä ESO:oon, jakamaan fukseille osakuntanauhat, so liittämään nuoret ensimmäisen vuoden opiskelijat täysivaltaiseen akateemiseen kansalaisuteen. Vanhat virkailijat - nuo kokeneet seniorit! - seisoivat eleganttina salin takana, fuksit istuivat ja esittäytyivät ottaessaan nauhan vastaan. Kuraattori Aniluoto puhui hyvin akateemisten perinteiden monimerkityksisyydestä, minä korostin inspehtorina kulttuuristen ja yhteisöllisten jatkuvuuksien painoarvoa yliopistomaailmassa. Sanoin myös, että kaikkea tulee säännöllisesti ja kriittisesti myös arvioida. Se on akateemisen ihmisen, intellektuellin, ikiaikainen oikeus, käyttää päättään ajattelemiseen ja havainnointiin.

Fuksien määrä osakunnassa vaihtelee joka vuosi. Nyt oli väkeä vähemmän kuin vuosi sitten. Alkaako teho-opiskelun viesti painaa päälle? Opetusministeriö, vanhemmat ja yliopisto itseksin haluaa suorituksia ja opintoihin lisää "hyötyajattelua". Siihen ei enää mahdu jermuilevaa osakunta- ja ylioppilaselämää. Tai jos mahtuu, läpijuoksu tulee olemaan vilkkaampaa. Tästä olen huolissani. Opiskelijajärjestötoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen - siinä on sen perdagoginen juju! Tämän vapaaehtoisuuden kautta opitaan kansalaistoimintaan, saadaan hyödyllisiä valmiuksia, kypsytään aikuisuuteen.

Toinen tarpominen suuntautui ravintola Teaterniin Linnan juhlien jatkoille, ja pikku kommentin antamiseen toimittaja Timo Harakalle YLE:n ohjelmaan koskien maabrändityötä. Siitä puhuimme nokkelan ja sanavalmiin Harakan kanssa jo laajasti Kirjamessuilla lokakuussa. Kävellessäni Kruununhaasta Espalle oli Helsinki hiljainen ja lähes totaalisen lumivapan peitossa. Lunta kaatui taivaalta lisää. Katujen varsilla ei erottanut oliko edessä auto vai lumikinos. Poliisit vartioivat Mariankadulla bussi 18 matkaa jyrkässä mäessä - mainio näytelmä seurattavaksi. Bussi kun jumahtaa paikalleen, jos se joutuu jarruttamaan vastaantulevaa autoa. Ihmiset auttoivat toisiaan kaivamaan autojaan lumen alta. Helsingistä tulee suloinen pikkukaupunki talvella, kun lunta sataa.

Teatteriravintolassa oli kaupunki ja tv-väki oli juhla-asussaan; paikalle purjehtivat tyylikäs puoluejohtaja Räsänen puolisoineen, keskipisteenä tottumaan olevat herra ja rva Sarasvuo, elegantti Riikka Manner ja karismaattinen Yhdysvaltain suurlähettiläs puolisoineen - perässään suurin sopulilauma toimittajia ja valokuvaajia. Palasin kotiin pientä polkua pitkin, joka oli kävelty Espan puistoon ja ihailin edelleen jouluvaloja, näyttävästi valaistuja talojen fasadeja ja itsenäisyyspäiväkynttilöitä kauppojen ja liikkeiden ikkuinoissa. Koin juhlakaupungin lähes yksin - suurenmoinen tunne! Talvi-Helsinki on poikkeuksellisen vahva urbaani elämys!