Kaupungin kadunnimiä ihmetellessä!

Illalla mukava luentotilaisuus Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston Laituri –tilassa vanhalla linja-autoasemalla. Mainio paikka, käykää katsomassa jos kaipaatte tietoa Helsingin suunnittelutilanteesta ja ajankohtaisasioista. Lisäksi hienot suuret ilmakuvat kaupungista – jokainen löytää kyllä kotitalonsa!

No, Laiturilla on tänä syksynä luentosarja, jossa käydään läpi Helsingin kadunnimien muodostumisen historiaa. Helppo nakki, sopii ajatella, nimi kuin nimi, kyllä se siitä kartalle joutaa. Taustalla on silti 50 vuotta nimistötoimikunnan toimintaa ja sitä ennenkin erilaisin asiantuntijaraadein pukattiin uusille alueille sopivia nimiä. Esimerkiksi kun Helsingistä tuli Suomen suurruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812, ensimmäiset virallistetut kadunnimet vuodelta 1819 ovat Unions Gatan (Unioninkatu), joka oli keisari Aleksanteri I:n oma ehdotus ja viittaa Venäjän ja Suomen hallitsijayhteyteen, ja Elisabeths Gatan (Liisankatu), keisarinna Elisabetin mukaan.

Vuonna 1819 Aleksanteri I määräsi katujen nimeämisen Johan Albrecht Ehrenströmin ja kenraalikuvernööri Fabian Steinheilin tehtäväksi. He toimivat siis tavallaan Helsingin ensimmäisenä kadunnimikomiteana. Vuoden 1820 palojärjestyksessä mainittiin jo yhteensä 37 kadunnimeä ja 14 torin tai muun paikan nimeä. Tästä lähtien kadunnimet ja niiden muutokset on päätetty asemakaavoissa tai muuten virallista tietä.

Tuloksena oli että vuoden 1920 palojärjestyksen yhteydessä vahvistettiin lukuisa joukko uusia katuja kantakaupunkiin

• Marie Gatan, Constantin Gatan, Nicolai Gatan, Michaels Gatan, Freds Gatan, Senats Gatan, Kyrcko Gatan, Berg Gatan sekä ainakin

• Fabians Gatan, Riddare Gatan, Mauritz Gatan, Catherine Gatan, Helena Gatan, Sophie Gatan keskustaan

Uudenmaan esikaupunkiin koko joukko uusia katuja. Henkilöille ja /tai pyhimyksille omistettuja katuja olivat Ludvigs Gatan, Richards Gatan Lilla Roberts Gatan, Stora Roberts Gatan, St. Vladimirs Gatan, St, Georgs Gatan, St. André Gatan, St. Anne Gatan, Fredrics Gatan.

Huomattavimmat nimet olivat siis ns keisarillisia nimiä. Kadunnimistö piti sisällään myös venäläisiä pyhimyksiä ja ritarikuntien nimiä. Keisarillisten henkilöt olivat keisari Aleksanteri I:n veli, suuriruhtinas Konstantin ja äiti, keisarinna Sofia Dorotea Augusta (os. Wüttembergin prinsessa). Keisarin alalmaiset, uuden pääkaupungin kehittämiseen osallistuneet pääsivät mukaan kadunnimistöön,; heitä olivat muuna muassa maaherra Fredrik Stjernwall, kenraalikuvernööri Fabian Steinheil, arkkitehti Johan Carl Ludvig Engel, kreivi Gustaf Mauriz Armfelt, senaatin oikeusosaston sihteeri ja esittelijä, myöh vapaaherra Albrecht Fredrik Richard de la Chapelle, ministerivaltiosihteeri Robert Rehbinder.

Suomenkielistä, epävirallista ja mukaillen käännettyä nimistöä alkoi esiintyä 1800-luvun kuluessa. Ensimmäiset suomenkieliset kadunnimet vahvistettiin vuonna 1906 Töölön asemakaavassa. Alueelle saatiin taitelijoita ja tiedemiehiä. Kuninkaanvallan aika karttoihin, kun Pitkänsillan pohjoispuolinen alue kaavoitettiin – valtuuston asettaman valiokunnan suorituksesta kadunnimistöä laadittiin kunnioittamaan 1901 Ruotsin kuninkaita ja kuningattaria, lisäksi maan merkkihenkilöitä ja maakuntia ja kapunkeija. Nimistöön saatiin nimiä kuten Vaasa, Kristiina, Kustaa, Aadolf, Fleming, Brahe, Torkel, Kaarle, Sture ja Zachris. Kaupungin ensimmäinen perustajaisän mukaan saatiin Kustaa Vaasan tie 1950, Helsingin 400-vuotisjuhlien yhteydessä.

Esikaupunkialueiden liittäminen Helsinkiin vuonna 1946 toi mukanaan komitealle paljon töitä, sillä uusien liitosalueiden nimistö oli sopeutettava kantakaupungin nimistöön. Pinta-alaltaan ja asukasluvultaan suureksi kasvanut kaupunki tarvitsi paljon uusia nimiä. Lisäksi suuri joukko päällekkäisiä nimiä täytyi vaihtaa toisiksi. Presidentit saivat omia katujaan vasta 1950-luvulla, aluksi Kulosaareen ryhmäniminä 1959 (Relanderin aukio, Svinhufvudintie, Risto Rytin tie, Kyösti Kallion tie). Mannerheimintie saatiin jo nimihenkilön eläessä 1942, tämän 75-vuotislahjana kaupungilta. Urho Kekkosen katu saatiin 1980 samalla metodilla, kun entinen Kampinkatu nimettiin uudelleen – harvinainen toimenpide, muuten Helsingissä. Vain harva tietää, että Paasikivenkatu on entinen Espoonkatu Taka-Töölössä, ja se saatiin karttoihin 1959.