Helsingin uutisia

Miten mukavaa onkaan olla poissa – ja sitten palata takaisin omaan kotikaupunkiinsa! Balkanilla seikkailu päättyi hyvin: sain koneen Budapestista kotiin juuri sinä perjantaina, kun lentoliikenne Seutulassa palautui jälleen normaaliksi. Matkantekoa joudutti koti-ikävä – tulivuoripöly esti perheeni tulon viikonlopuiksi Bosniaan ja Kroatiaan, minkä seurauksena matkustin kolme viikkoa yksin. Antoisaa ja tehokasta, mutta aikaa myöten alkoi kaivata puhetta kotimaan kielillä ja leppoisaa kokemusten jakamista perheen kesken.

Kotiin oli kiva tulla, kun pöydällä odotti kaksi uunituoretta kirjaa, oma uutukaiseni Ihanuuksien ihmemaa. Näkökulmia suomalaisten itseymmärrykseen (Kirjapaja) ja turkulaisen sosiologin Jani Erolan toimittama Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa (Gaudeamus). ”Ihanuuksia” kirjoitin alkuvuodesta Sysmässä ja kokosin sinne suomalaisuuspuheenvuorojani ja asiaan liittyviä teemoja, joita tämänkin blogin puitteissa olen tuuletellut. Lähtökohtani oli analysoida jokaisen kansakunnan omaa ”suurta kertomusta”, ja avata Suomi-kuva –juttuja osana eurooppalaisia taustoja. Eli sitä samaa, jota Balkanilla metsästin maa by maa.

Lähtökohtani on tämä oleminen Euroopan keskellä: me olemme tottuneet pohtimaan kansallista identiteettiämme ja myös sopeuttamaan omakuvaamme ulkoisen paineen muuttuessa. Puhdas luonto ja vaitelias mielenlaatu, korkea teknologia ja hyvä koulujärjestelmä - kyllä, mutta millaisista aineksista pohjoinen maamme oikeastaan ammentaa voimansa, osaamisensa ja omakuvansa? Tai kuten kirjan takakannessa kysytään: ”Mikä tätä tuulipukukansaksi kutsuttua joukkoa pitää koossa symbolisesti ja kuvitteellisesti?” Jäsenyys Suomen maabrändivaltuuskunnassa näkynee teksteissä..

Omakehuosuuden jälkeen sopii ylistää toista kirjaa eli eri tutkijoiden luokka-analyysia nyky-Suomesta. Turun sosiologit, kärjessä akatemiatutkija Erola, ovat tehneet kunnon työtä kartoittaakseen vallitsevan sosiaalisen jakauman Suomessa. Viime viikolla kirjasta pidettiin seminaarin Helsingin Vanhalla yo-talolla. Viesti on selvä: luokat eivät ole kadonneet ja vanhempien sosiaalinen asema määrittää lasten asemaa yhä selvemmin. Eli sosiaalinen ja rahallinen pääoma jakavat meitä yhä selkeämmin ryhmiin, myös peritty tai perimättä jäänyt varallisuus…Istuminen seminaarissa vahvisti sen, mistä Katriina Järvisen kanssa jo 2007 totesimme intuitiivisesti kirjassamme Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Luokat ovat sekoittuneet, ne liikkuvat ja elävät, mutta koti vaikuttaa yhä taustallamme.

Kunnallispolitiikan sesonki on ollut kiihkeimmillään. Slovenian ja Serbian välissä piipahdin Helsingissä tekemässä valtuustopäätöksen Katajanokan ”jääristikin” nimeämäni hotellihankkeen stoppaamisesta. Helsingin valtuusto hylkäsi Katajanokan uuden hotellin suunnitelmat poikkeuksellisen pitkän ja varsin tarpeellisen keskustelun jälkeen äänin 38–47. Saanen kyllä todeta, että omalla kannanotolla, joka siis oli ISO EI, saattoi olla yleiseen mielipiteeseen jotain vaikutusta.

Arkkitehtitoimisto Herzog & de Meuronin norjalaisella rahalla suunnittelema hotelli herätti jo etukäteen vilkkaan kansalaiskeskustelun. Siihen viittaisin minäkin, kuinka harvinaisen yksimielisesti asukaspalaute oli negatiivista ”päiväkoti-ikäisistä akateemikkoihin”. Tässä asiassa demokratia voitti rahan mahdin!

Tänään valtuustossa puhuttiin hyvän ja hyvää kaupungin MA-suunnitelmasta, kun sitä nyt toistamiseen seurattiin. Mikään unelmista (mm. 5000 uutta asuntoa vuodessa..) ei ole toteutunut, mitta sitä tärkeämpää on vuosittainen katsaus siihen, missä mennään. Sain läpi ponnen, jossa edellytin, että koko tätä asuntotilannetta katsotaan laajemmasta pk-vinkkelista seuraavassa seurantaraportissa. Pitkään aikaan eivät kaupunkien rajat päde näissä asumisratkaisuissa – on aika ajatella vihdoin laajemmin!